”En viitsi kommentoida nimellä Facebookiin. Olen syntynyt 70-luvulla, jolloin taisi olla maan tapa, että tytöille ja nuorille naisille osoitettiin paikkansa mennen tullen. Olen kasvanut täyteen pituuteeni 12-vuotiaana, eli päälle 170-senttiseksi. Sisäisesti olin aivan lapsi, leikin nukeilla ja pikkuveljeni ja hänen kavereiden kanssa kaikenlaisia rymyleikkejä, henkinen aikuistuminen taisi tapahtua vasta 20 ikävuoden paremmalla puolella.
Ollessani 10-11 vuoden ikäinen, alkoivat vanhemmat pojat ehdotella "pusikkoon menoa", mistä en ollenkaan ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Jouduin väistelemään ja juoksemaan karkuun harva se päivä koulumatkalla.
Olin 12 kun keski-ikäinen mies kysyi ensimmäisen kerran mitä maksaa. Miten niin mitä maksaa, mikä maksaa? Juoksin lopulta karkuun koska äijä jatkoi tivaamista ja tilanne ahdisti. Näitä tuli lisää, aina vain lisää aikuisia, vanhemmanpuoleisia miehiä, joilla oli kaksimieliset jutut. Muutama näytti sukupuolielimensä. Joku kävi kiinni hiljaisella kadulla ja päästi irti vasta kun kiljuin niin kovaa kuin kurkusta lähti. Yhden äijän sain perääni, joka ehdotteli rasvaisia ja tunki liian lähelle aina kun siihen oli tilaisuus, jopa kauppareissulla ja äitini edessä, uhkasi pistää minut juoksemaan noilla ihanilla pitkillä säärillä.
Äitini ei puolustanut. Isäni lähinnä rankaisi minua tilateista, joissa joku mies oli tullut "liian lähelle". Ja olinko jotenkin erityisen "kuuma" tai seksikäs, pukeuduinko paljastavasti?
Yläasteelle siirryttyäni omaksuin "mummotyylin", pitkät hameet, huivit ja leveät päällystakit, hiukset useimmiten kiinni,, kesät talvet. Nimittäin pojat kävivät käsiksi sielläkin ja ehdottelivat. Olin pitkä ja hoikka, rintoja ei juuri nimeksikään, epävarma, arka tyttö. Todennäköisesti vaikuttanut vain helpolta uhrilta. Vasta sitten kun olin jo itsekin äiti, sain olla pääsääntöisesti rauhassa.
Äärimmäisen surullista, että sama jatkuu ja varsinkin nuorelta näyttävät tyttölapset saavat edelleen juosta karkuun näitä limaisia setiä. Positiivista on se, että nykyään asiasta puhutaan, toisin kuin omassa nuoruudessani."
