”Kirjoitin sinulle toukokuussa pettämisestä, joka koitui minulle loppujen lopuksi onnenpotkuksi.
Olen kerännyt palasia ja rakentanut itseäni uudelleen. Tänään siitä tulee 6kk, kun muutin eron jälkeen yksin asumaan. En ole lainkaan se sama epävarma rikottu ontto ihmiskuori, joka istui tyhjässä vuokra-asunnossa miettien selviänkö tästä antaessani viimeiseen saakka kaiken suhteelle, joka vei terveyteni niin fyysisesti kuin henkisesti. Narsistisesta suhteesta selviäminen ja petetyksi tuleminen ottaa ehdottomasti aikansa.
Elämä kuitenkin yllättää eniten silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tapasin 2 kuukautta sitten miehen, joka hyväksyy minut sellaisena kun olen ja on aidosti kiinnostunut tarpeistani, tunteistani ja turvallisuuden tunteen vahvistamisesta. Ensimmäisistä treffeistä lähtien kommunikointi ja tunneyhteys on ollut jotain sanoinkuvaamatonta. Olen myös itsevarmempi, kuin koskaan ja se heijastuu myös varmasti suhteeseen. Tapaile kuitenkin ensimmäistä kertaa miestä, joka palvoo minua ja antaa minulle aikaa sekä armollisuutta. En ole 32-ikävuoteen saakka ollut terveessä suhteessa, joten tämä on yhtä opettelua itsellenikin. On outoa, kun et olekkaan enää se, joka joutuu jahtaamaan toista, miellyttämään, olemaan varpaillaan ja laittamaan toisen tarpeet omasi edelle.
On vain kaksi tasavertaista omilla jaloillaan seisovaa yksilöä, jotka valitsevat joka päivä toisensa, kuuntelevat, koskevat, ihailevat, tuntevat ja näyttävät, että välittää.
Olin 6v suhteessa, jossa jokainen yhdyntä jätti minuun traumoja ja kehoni oli täysin lukossa. Nyt olen löytänyt ihmisen, joka laittaa oman nautintoni ykköseksi, antaa aikaa ja tuottaa vaan hyvää eikä kipua. En tiennyt, että seksi voi olla tällaista, kun on löytänyt aidon tunneyhteyden toiseen.
Aika ei kerro mielestäni mitään. Kun klikkaa, niin klikkaa. Se, mitä olen kokenut 2 kuukauden aikana tunnetasolla, on enemmän, mitä olen kokenut koskaan edellisissä vuosia kestäneissä suhteissani.”
