Jokainen kerta, kun julkaisen tekstin seksuaalisesta väkivallasta, saan viestiboksiin lisää tarinoita. Kuten olen sanonut, niin seksuaalinen väkivalta on kuulunut suomalaiseen kulttuuriin vuosikymmeniä sitten. Onneksi tilastot osoittavat, että se on nykyään hieman vähentynyt.
”Olisin halunut laittaa tämän kommentiksi mutten sitten uskaltanutkaan. Tämä tapahtui 33 vuotta sitten ja edelleen kohtaan ihmisiä jotka kieltävät tapahtuneen vaikka paikalla olivatkin ja ihmisiä jotka kertovat muistavansa minut ja että olipas minulla vaikeaa silloin. Pystyykö nimettömästi kommentoimaan?
”Alku kuin omasta elämästä. Juurikin noin, ystäviä, humalaa, nuoruuden huumaa ja kokeilua. Vessan lattia ja herääminen, silmien edessä miehen elin. Ikuisen lisänimen ja stigman saaminen. Psykologi, tissikuppi, kauhun kuristus ja oman elämänilon menetys. Vuosikymmeniä taakan kantoa, muille anteeksiantoa, ymmärrystä ja ystävyyttä. Samalla selkäni takana, stigman merkkiä kuin ristiä kantaen, olkaani taputtavat ja poskeani silittävät, sanoen että ollaan ihmisiä.
Minä kuljin nuoruuteni lisänimellä ”sinappip..lu”.”
