Osa 2
”Kyselit lukijoiden kommentteja pandemian aikaisesta parisuhdetilanteesta.
Tämä tulee kuulostamaan vaaleanpunaiselta hattaraunelmalta, mutta olemme viettäneet kuluvan vuoden erittäin tiiviisti 4-henkisen perheemme kesken.
Huomasimme, että tulemme yllättävän hyvin toimeen keskenämme (vaikkei tietenkään lasten riitelyltä säästy kukaan). Lisäsimme arkeemme luonnossa liikkumisen. Aina kun oli tylsää, kävimme metsäretkillä. Kesällä veneilimme paljon.
Tottakai arki on aika tasapaksua mutta koska suuria kriisejä ja ongelmia ei ilmennyt, huomasimme että nyt jos koskaan on aika myös mennä naimisiin!
Mieheni kosi minua uuden vuoden aattona ja häitä vietämme läheisempien perheenjäsenten kesken ensi elokuussa. Kyseessä on ensirakkauteni, jonka kanssa seurustelin 13-vuotiaana. Tiemme kohtasivat avioeroni aikoihin 8 vuotta sitten ja tiesimme heti, että emme pysty enää päästämään toisistamme irti. Yksi halaus oli tarpeeksi ja tunteet olivat niin vahvat, että 9 kk myöhemmin matkustelimme jo yhdessä ympäri maailmaa ja päätimme jatkaa lasten lukumäärää vielä yhdellä.
Tunnemme paljon koronan sairastaneita (myös vakavia versioita siitä) mutta itse olemme tietääksemme vielä säästyneet siltä. Pari kertaa kyllä jo karanteenissakin päiväkodin takia. Mielestäni monessa asiassa vaikuttaa asenne, kuten myös tässäkin. Toisaalta emme ole joutuneet kamppailla esim. taloudellisen tai mielenterveydellisen haasteen takia.”
Osa 3
”Pyysit kirjoituksia siitä miten ihmiset ovat viimeisen vuoden parisuhteissaan pärjänneet, tässä meidän tarinamme:
Olimme aluksi eri mieltä koko koronasta,minä ahdistunut tilanteesta ja työmäärän lisääntymisestä. Välillä otimme yhteen eriävistä mielipiteistä,mieheni kuitenkin tuki minua koko ajan ahdistukseni kanssa. Selvittelimme suhtautumista koko asiaan. Ahdistukseni hellitti ja korona-arkeen on jo niin tottunut, etten tiedä miltä tuntuu sitten kun ei ole enää rajoituksia.
Mieheni oli kotona keväällä lasten kanssa, minä olen koko ajan ollut töissä. Nykyisellään olemme samalla aaltopituudella koronaan suhtautumisesta. Suhteemme ei ole asiasta kärsinyt, luulen, että sillä on asian kanssa tekemistä, että työttömyysjaksojen johdosta olemme tottuneet kotonaoloon. Siitäkään ei ole ollut haittaa, että yritämme puhua ja selvittää asioita. Luksukselta tuntuu, kun saadaan lapset joskus viikonloppuisin hoitoon ja voidaan nauttia kahdestaan olosta kotona. Koronan jälkeisestä ajasta odotan mahdollisuutta päästä treffeille mieheni kanssa. Suhteemme oli kriisin alkaessa vakaalla pohjalla ja luultavasti olemme jo vuosien saatossa opetelleet käsittelemään asioita niin, ettei tämä ihan ensimmäiseen monttuun kaadu.”