Sinä haluaisit niin palavasti ihmisen syliin.
Muistatko kun olit aivan pieni? Et sinä sitä voi muistaa. Silti jokin sinussa muistaa kokemuksen. Tunteen, kun pääsit vanhempasi turvalliseen ja rakastavaan syliin. Sinä et muista niitä kertoja, mutta siltikin sinussa on se kaikki turva ja rakkaus.
Sillä, jos sinussa ei olisi muistijälkiä turvasta ja rakkaudesta, niin se aivan varmasti näkyisi sinusta. Se olisi jättänyt elämänmittaisen jäljen. Sinulle olisi kehittynyt turvapuute.
Lapsi herää yöllä. Hän on ehkä nähnyt pahan unen. Hän ei halua jatkaa nukkumista. Hän on vasta vähän yli kolmen ja maailma on monella tapaa jäsentymätön. Lapsi haluaa syliin, turvaan. Sylissä lapsi rauhoittuu. Jos häntä pitäisi siinä pidempään, niin hän nukahtaisi. Lapsi halusi kokea vain sen, että hänellä on hädän hetkellä ympärillään turva. Ihminen, joka ottaa hänen pahan unensa pois ja tuudittaa uuteen parempaan uneen.
Lapsi on turvassa.
Sama pahaa unta nähnyt lapsi, joka lopulta kasvaa aikuiseksi. Sinä istut tänä iltana sohvalla. Maisema ympärillä on täynnä hämärää ja pandemiaa. Ihminen ei ole pelkkä ikä. Sinä istut siinä sohvalla kuin olisit lapsi, joka herää yöllä pahaan uneen. Sinä haluat, että olisi ihminen, joka tulisi ja pitäisi vähän aikaa sylissä. Sylissä sinä rauhoittuisit, koska kokisit, että sinun ympärilläsi olisi turva ja rakkaus.
Sen jälkeen menisit nukkumaan ja nukkuisit rauhallisesti.
Ei sen sylin tarvitse olla toisen ihmisen syli. Turvan ja kosketuksen voi antaa muillakin tavoin. Yhdellä kauniilla viestillä voit antaa toiselle ihmiselle juuri siihen hetken paljon enemmän kuin kirjoitetut sanat. Tunteen, että sinun ympärilläsi on muutkin kuin tumma marraskuinen pimeys ja pandemia. Sinulla on ihminen, joka haluaa huomata sinut. Huomaa se, sillä se on paljon enemmän kuin mikään muu, mitä voimme koskaan saada.
Vartalosi ympärillä oleva viltti lämmittää sinua, mutta vain lämmittää. Turvan ja rakkauden tuo toinen ihminen. Huomaa se ja arvosta sitä.
Kohdusta hautaan, tuhannen kosketuksen kautta.