On olemassa sohva. Sohvalla istuu kaksi ihmistä, sinä ja sinun rakastettusi. Sinä istut sohvan toisella reunalla ja rakastettusi sohvan toisella reunalla. Keskellä on tyhjä paikka. Se, jota rakkauden tilaksi kutsutaan. Sillä paikalla on puhelin, ehkä kulhollinen syötävää, mutta se on ihmisistä tyhjä.
Se on parisuhteenne tila. Väliinne on tullut etäisyys, joka on saanut teidät istumaan sohvanne reunoilla. Kauemmaksi sohvassanne ette toisianne enää pääse. Teillä on ympärillänne yhteinen huone. Te hengitätte samaa ilmaa ja tuijotatte huoneen reunalla sijaitsevaa samaa ruutua.
Te vastaatte toisillenne yhdellä tai kahdella sanalla. Katseenne eivät kohtaa. Sormenne hivelevät vain puhelimienne sileää pintaa. Toinen teistä menee nukkumaan ja toinen jää yksin sohvalle valvomaan. Sänkynne on leveämpi kuin vuosi sitten, mutta vierekkäin ollessanne se tuntuu liian pieneltä.
Välimatka pitenee. Te olette samassa tilassa, ette samassa paikassa. Sohva ei enää riitä teille molemmille. Toinen siirtyy toiseen huoneeseen. Makuuhuoneeseen on ostettu televisio. Kodin täyttää kahden vastaanottimen kakofoninen sinfonia. Ihonne huokailee kosketusten puutteesta. Koti tuntuu vieraalta.
Kunnes ihmiset supattelevat. Miten he nyt erosivat. Niin onnellinen pari. Kaikkihan oli ihan hyvin. Paitsi eivät ihmiset tiedä. Siitä sohvan tyhjästä paikasta, joka on kuin muuri kahden ihmisen välissä. Joka ilta siihen muuriin nostetaan yksi tiili lisää, kunnes se oli niin vahva, että toiselle puolelle ei enää edes näe.
Sitten sohva sahataan keskeltä kahtia.
Rakkaus näyttäytyy isompana mahdollisemman pienessä tilassa. Maailma ympärillämme kuohuu. Se on täynnä vihaa, pelkoa ja surua. Elämä kulkee luotisuorana eteenpäin. Pitää yrittää pysyä sen vauhdissa. Mikään ei tunnu olevan pysyvää. Epävarmuudesta tulee tila, johon hiljalleen tottuu.
Pitää olla paikka, mihin sitä kaikkea paeta. Tullaan pois sieltä sohvan reunoilta. Sohvan keskellä on meille paikka, johon palata. Pienessä tilassa näkyy rakkaus kirkkaana. Tulee perjantai, voitko minuun vähän nojata. Haluan tuntea ihosi minun iholla. Rakkaus näkyy isompana pienessä tilassa. Sohvan keskipaikalla.
Kosketa minua.
Kosketa minua.
Niih, näin se menee, tänäpäivänä kun on kaiken maailman elektroniikkaa täyttämässä sen tyhjän tilan.. Surullista, toiset jaksaa sitä elämää pidempään, toiset ei ollenkaan..
Olen juuri heränyt omassa, neljäkymmentä vuotta kestäneessä aviosuhteessa täsmälleen samaan huomioon. Heräsin todellisuuteen, kun aviomieheni kertoi että haluaa vielä kerran olla onnellinen ja rakastunut, ennenkuin elämä loppuu. Minun kanssani se ei ole enää mahdollista. Hän oli etsinyt ensirakkautensa kohdetta jo pidemmän aikaa ja saatuaan yhteyden, he huomasivat että haluavat vielä toisensa.
Rakkaus on parasta lääkettä kaikkiin ongelmiin ja tuskiin, miten sitä voisi toisilta kietää. Pitkän avioliiton pitäminen hyvänä on todella haasteellista ja siinä onnistuminen edellyttää molempien tahtotilaa. Molempien on ehdottomasti pystyttävä näkemään rehellinen versio omasta osuudestaan suhteen ongelmiin, se on joskus ylipääsemättömän vaikeaa.
Kun puoliso haluaa lähteä toiseen suhteeseen, aloittaa loppuelämän puhtaalta pöydältä, on todennäköistä että suhteen huoltaminen on unohdettu puolin ja toisin jo kauan sitten.
Olen pannut merkille että ajan henki on se, että kaikki on kertakäyttöistä ja kätevää on ottaa aina uusi. Mietin vaan sitä puolta asiassa, miten uusi suhde toimii, kun sen aloittaa 70v. Juuri vanhuuden kynnyksellä? Voiko rakkaus todella kaiken kärsiä ja kaiken kestää, vai tuoko suhteen siirtyminen arjen tasolle liian suuria pettymyksiä ja ylipääsemättömiä arjessa selviytymisen
haasteita.
Viimeinen kappale ansaitsisi sävelen
Niih, näin se menee, tänäpäivänä kun on kaiken maailman elektroniikkaa täyttämässä sen tyhjän tilan.. Surullista, toiset jaksaa sitä elämää pidempään, toiset ei ollenkaan..
Olen juuri heränyt omassa, neljäkymmentä vuotta kestäneessä aviosuhteessa täsmälleen samaan huomioon. Heräsin todellisuuteen, kun aviomieheni kertoi että haluaa vielä kerran olla onnellinen ja rakastunut, ennenkuin elämä loppuu. Minun kanssani se ei ole enää mahdollista. Hän oli etsinyt ensirakkautensa kohdetta jo pidemmän aikaa ja saatuaan yhteyden, he huomasivat että haluavat vielä toisensa.
Rakkaus on parasta lääkettä kaikkiin ongelmiin ja tuskiin, miten sitä voisi toisilta kietää. Pitkän avioliiton pitäminen hyvänä on todella haasteellista ja siinä onnistuminen edellyttää molempien tahtotilaa. Molempien on ehdottomasti pystyttävä näkemään rehellinen versio omasta osuudestaan suhteen ongelmiin, se on joskus ylipääsemättömän vaikeaa.
Kun puoliso haluaa lähteä toiseen suhteeseen, aloittaa loppuelämän puhtaalta pöydältä, on todennäköistä että suhteen huoltaminen on unohdettu puolin ja toisin jo kauan sitten.
Olen pannut merkille että ajan henki on se, että kaikki on kertakäyttöistä ja kätevää on ottaa aina uusi. Mietin vaan sitä puolta asiassa, miten uusi suhde toimii, kun sen aloittaa 70v. Juuri vanhuuden kynnyksellä? Voiko rakkaus todella kaiken kärsiä ja kaiken kestää, vai tuoko suhteen siirtyminen arjen tasolle liian suuria pettymyksiä ja ylipääsemättömiä arjessa selviytymisen
haasteita.
Viimeinen kappale ansaitsisi sävelen