”Johdin perheyritystä, kun mieheni hoiti perheen asiat oman työnsä ohella 70%:sesti. Monesti hoiti ylikin, minulle ei jäänyt paljoakaan. Usein tulin kotia kun ruoka oli jo valmis, kaikki kotihommat tehty. Lapset ruokittu ja läksyt katsottu. Lähdin salille kun ei ollut kotona muuta, mies halusi olla vain.
Jos olisin jäänyt kotia, olisin ollut miehen vieressä yksinäisempi kuin jos hän ei siinä olisi ollut.
Työ uuvutti minut, en halunnut epäonnistua siinä. Kotona vaikka oli pieniä lapsia, tiesin että pärjäävät hyvin, en halunnut mennä kotia ja tuntea olevani tyhjää ja tarpeeton, purin kaiken tarpeellisuuteni töihin.
Minulle selvisikin että mieheni oli pettänyt minua, hänellä oli ollut suhde edellisen kesän aikana. Tällöin henkilökohtainen elämäni uuvutti minut täysin. Sain burnoutin, en kyennyt enää töissä päätöksen tekoon; löysin yritykselle pyörittäjän ja pääsin viimein sairaslomalle ja kotona vastaamaan asioista ja lasten menoista.
Pariterapia vei eteenpäin, yritimme päästä pettämisen yli. Tuli korona, kaikki terapia lakkasi, ehdimme raapaista vain pintaa.
Kun palasin töihin, mieheni sairastui, vakavasti. Nyt olen yksin, kodin paineiden, työn paineiden ja miehen sairauden hoitamisen kanssa.
Mietin joka päivä jaksanko enää huomen aamulla nousta suorittamaan pakollista. Jaksanko hymyillä ja tsempata haasteissa töissä muita, jaksanko esittää lapsille turvallista ja päättäväistä, vahvaa äitiä?
Kuinka kauan jaksan hoitaa mieheni sairautta, ajaa hänen asioitaan niinkuin hyvän vaimon kuuluu tehdä? Olen hyvin yksin tämän kaiken keskellä, vaikka käynkin oman sairastumisen jälkeen psykoterapiassa.
Olen yksin, vaikka ympärilläni on omat sisaret, vanhemmat, ystävät, mutta kuitenkin, vajaa omaa miestäni. En tiedä oikeasti kuinka kauan minun pitäisi jaksaa, yksinäisyyttä? Kunpa joku, jossain, tulisi ja kertoisi mitä minun pitäisi tehdä
Kirjoituksesi kosketti. Aika pitkälti vaiettu asia tuo yksinäisyys avioliitossa. Omassa tarinassani on jotain samaa. Puhu, puhu, kerro tuntemuksesi ja hae tukea. Terveydenhuollon kautta saat tukea.
Tarinasi on hyvin samankaltainen, kuin omani. Vain toisinpäin. Minä olin se, joka hoiti kodin ja lapset, kävin töissäkin täysipäiväisesti. Mies hoiti yritystä. Kotiin tullessaan kaikki oli valmista. Minä sain burnoutin, hän sai burnoutin. Minä petin. Hänkin petti. Molemmat tunsimme valtavaa yksinäisyyttä. Petimme, sillä olimme niin yksin. Pettäminen toi sen läheisyyden tunteen, jota toiselta niin kaipasi. Emme osanneet katsoa toisiimme tai puhua yksinäisyydestämme. Onneksi monen mutkan kautta löysimme toisistamme sen rakkauden ja entisen yhteyden. Nyt katsomme yhdessä samaan suuntaan ja olemme oikeasti yhdessä. Emme vain paperilla.
Voisitko sinäkin mennä miehesi viereen sinne sohvalle joskus? Vain puolitietä vastaan tulemalla voi päästä lähelle.