Tee itsellesi ajatusleikki.
Ajatusleikissä puolisosi kertoisi sinulle haluavansa vapauden ja haluaisi lopettaa parisuhteen. Hän kertoisi sinulle, että ei vain enää tunne tarpeeksi jäädäkseen suhteeseen, jossa ei halua olla.
Ajattelisitko ensimmäisenä, että et odottanut mitään tällaista, koska teillähän on kaikki ihan hyvin? Kysyn siksi, koska hyvin monet ajattelevat, että eroilmoitus tulee täysin puskista. Kesken hyvän ja toimivan parisuhteen, jossa mikään ei ole pielessä.
Jatka ajatusleikkiä.
Kysy itseltäsi, että milloin olet viimeksi ollut puolisosi ihailun kohteena? Milloin viimeksi olet tuntenut itsesi seksuaalisesti halutuksi? Entä milloin olette keskustelleet puolisosi kanssa parisuhteenne tilasta ja toiveista? Entäpä milloin viimeksi olette istuneet sohvan nurkassa sylitysten näyttäen rakastavaisilta? Milloin puhuneet toisillenne kauniita asioita ja sanoneet rakastavanne toisianne? Kuinka pitkä aika on siitä, kun olette oikeasti kohdanneet toisenne?
Oletko koskaan ajatellut, että näytättekö ulospäin rakastavaisilta? Kävelettekö kadulla käsi kädessä? Kosketatteko toisianne julkisesti? Istutteko lähellä toisianne ollessanne kylässä tai jossakin muualla? Vai näytättekö enemmän kavereilta? Tai kenties lastenne kahdelta vanhemmalta, jotka ovat ensi sijaisesti kaksi vanhempaa ja toissijaisesti pariskunta?
Tuntuuko sinusta usein nukkumaan mennessäsi, että olet yksin, vaikka puolisosi nukkuu samassa sängyssä? Tuntuuko sinusta, että sinua ei kuunnella tai arvosteta sellaisena kuin sinä olet? Tuntuuko sinusta siltä, että olet vain mahdollistamassa jotain ideaalia idyllisestä perhe-elämästä, jossa ainoa toimiva asia on ympärillä oleva arki? Tuntuuko sinusta siltä, että puolisosi pitää tuota kaikkea itsestään selvyytenä? Arveletko, että puolisosi voisi edes hurjimmissa kuvitelmissaan pelätä, että sinä rikkoisit tuon valheellisen idyllin?
Ehkä on kuitenkin niin, että mikään ero ei tule puskista. Ehkä meillä on taipumusta sulkea silmämme totuudelta ja elää todellisuutta, joka on hieman valheellinen. Kyllähän me sen osaamme, itsensä huijaamisen jalon taidon. Meillä on tuhansia tapoja täyttää rakkauden vajeesta syntyvä tyytymättömyys. Tuhansia tapoja korvata ihmisen kosketus, joka ei kuitenkaan ole koskaan korvattavissa.
Rakkaus ei ole mahdollistaja, vaan puhdas tunne. Parisuhde ei ole välinearvo, vaan rakkauden ilmentymä. Kaikki muu tulee rakkauden mukana ja jos se kaikki muu on rakennettu jonkun muun kuin rakkauden päälle, niin se on kuin suon päälle rakennettu talo. Vääjäämättömästi se ajan myötä vajoaa.
Palataan alkuun. Ajatusleikkiin, jossa puolisosi ilmoittaa haluavansa pois parisuhteestanne. Miten ajattelet, että reagoisit? Surisitko enemmän ihmistä, joka yhteisestä elämästäsi lähtee pois vai kenties kuitenkin enemmän sitä, mitä kaikkea saatat menettää ihmisen mukana? Surisitko rakkauden vai idyllin rikkoutumista?
Ehkä se on todennettavissa sillä, että päästäisitkö hänet helposti menemään ja toivottaisit kaikesta huolimatta kaikkea hyvää. Siinä tapauksessa olet ollut suhteessa rakkaudesta, sillä rakkaus ei ole kiinnipitämistä, vaan irti päästämistä. Jos taas teet kaikkesi, jotta erosta tulisi mahdollisimman vaikea ja ruma, niin olet ehkä ollut suhteessa ihan jonkun muun kuin rakkauden vuoksi, koska rakkaus ei koskaan ole niin julma, että se haluaisi edes eron aikana toiselle kostoa tai muuta pahaa.
Lopeta ajatusleikki, kävele puolisosi luo ja keskustelkaa siitä, että mikä teille on tärkeää ja mitä te toisiltanne haluatte. Kaikki on vielä pelastettavissa. Jos rakastatte toisianne ja haluatte vanheta yhdessä, niin pelastakaa se.
Rakastamalla.
Tämä oli hyvä kirjoitus. Erosin reilu vuosi sitten, eikä se todellakaan tullut yllätyksenä. Kaikki nuo luettelemasi merkit olivat olleet näkyvillä jo vuosia, niistä oli keskusteltu ja erilaisia järjestelyjä oli kokeiltu. Kuvaat hyvin myös noita erotilanteen ja eron jälkeisen ajan vaihtoehtoja. Edelleen suren sitä, että jouduin eroamaan ihmisestä, jota rakastin, mutta olen iloinen, että minulla oli rohkeutta tehdä se ratkaisu. Voin nyt paljon paremmin, myös suhteeni entiseen puolisooni on terveempi kuin luultavasti koskaan aiemmin.
Romanttinen rakkaus on yliarvostettua ja osittain myytti. Myös seksuaalisuutta ja sen merkitystä usein ylikorostetaan väittäen jopa, ettei parisuhde ole ”oikea” parisuhde ilman seksielämää. Itse olen aseksuaali ja puolisoni kanssa olemme olleet yhdessä yli puolet elämästämme. Rakkautemme on syvää kiintymystä. Eikä parisuhteemme ole yhtään sen huonompi, vaikka seksiä ei juurikaan ole emmekä kiehnää toisissamme kiinni. Myös monella ei-aseksuaalilla suhde muuttuu tämän kaltaiseksi ajan myötä. Onko se syy ”vaihtaa parempaan”? Minusta ei.
Aseksuaaleille seksi ei ole merkitykselistä ja tärkeää, koska sitä ei halua. Hyvin monelle muulle seksi on yksi suhteen tärkeimmistä asioista ellei tärkein, koska he haluavat seksiä. Jos sinä haluaisit seksiä, mutta et sitä saisi, niin olisit toista mieltä seksin ylikorostamisesta. Vähän kuin minä ei aseksuaalina sanoisin, että syvä kiintymys suhteessa on yliarvostettua.