Yle kirjoitti jouluviikolla yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, joka kertoi suhteen ulkopuolisista ihastumisista. Tutkimuksen mukaan noin puolet parisuhteissa olleista ihmisistä on parisuhteessaan ihastunut suhteen ulkopuoliseen ihmiseen kerran tai useammin. Ihastuminen ei tutkimuksen mukaan ole sukupuolisidonnaista, vaan ihastumisia tapahtuu tasaisesti sukupuolesta riippumatta.
”Keihin varatut ihmiset sitten ihastuvat? Yleisimmin ihastuksen kohteena on joku ennestään tuttu ihminen: työkaveri, entinen poika- tai tyttöystävä tai muu läheinen ystävä. Naisilla vuonna 2016 tehdyn kyselyn mukaan eniten ihastusta ruokki fyysinen vetovoima, mutta myös ihastuksen kohteen romanttiset ja älylliset ominaisuudet vetosivat naisiin.”
Tutkimuksen lopputulemana tutkijat pitivät sitä, että suhteen ulkopuolinen ihastuminen on yleistä ja tutkijat pitivät ihastumista positiivisena ilmiönä, koska:
Tutkimusten mukaan ihastukset tuovat enemmän myönteisiä kun kielteisiä vaikutuksia elämään. Ihastukset voivat toimia työkaluina itsetuntemuksen lisäämiseen ja parisuhteen hyvien ja huonojen puolien arviointiin.
Tähän kohtaan tekstiä sopii eräs kohta lukijaltani aikoinaan saamasta viestistä:
”Olen avioliitossa elävä noin nelikymppinen nainen. Olen tämänkin vuoden aikana ihastunut moniin eri ihmisiin. Yksi heistä on työkaverini. Voin rehellisesti myöntää, että tunnen häntä kohtaan myös seksuaalista vetoa ja olen mielikuvitellut hänet seksikumppanikseni. Parasta ja tärkeintä tässä on se, että mieheni tietää tästä kaikesta ja tämä ihastus ei ole välitön uhka meidän avioliitollemme. Emme myöskään elä avoimessa suhteessa, mutta olemme nimittäneet suhteemme avoimeksi mielikuvasuhteeksi. Meidän kummankaan itsetunto ei ole niin heikolla kantimilla, että suhteen ulkopuolinen ihastus saisi meidät kihisemään pelosta ja että meidän tarvitsisi tuntea mustasukkaisuutta ihastumisista.
Otamme ihastukset mukaan meidän omaan elämäämme ja joskus myös seksielämäämme ja pidämme toisiamme seksuaalisesti aktiivisina niidenkin avulla. Emme tietenkään konkreettisesti, vaan mielikuvissa, koska hyvä seksi on mielikuvia ja ajatuksen vapautta. Hyvä suhde on ajatuksen ja mielen vapautta. Olen kuullut, että joissakin suhteissa jopa kaukoihastuksille ollaan mustasukkaisia. Minun maailmaani se kuulostaa karmealta ja ahdistavalta ja en voisi sellaisessa suhteessa elää.”
Mahtava parisuhde, näin bloggarin mielipiteenä kerrottakoon.
Ylen uutisoimassa tutkimuksessa huomionarvoista olikin se, että vaikka tutkijat kokivatkin suhteen ulkopuoliset ihastukset jopa suhdetta parantavaksi toiminnoksi, niin pieni osa ihastujista tuntee huonoa omaatuntoa ja jopa syyllisyyttä tunteestaan.
Niinhän ei pitäisi tuntea, sillä ihastuminen on merkki siitä, että osaa katsoa kauneutta kohti ja ei sulje itseään maailmalta piiloon. Niin kuin tutkimuksessa selvisikin, niin ihastuminen ei läheskään aina johda sen pidemmälle eikä lopeta käynnissä olevaa suhdetta ( tässä kohtaa kuulen jo muutaman vakionillittäjän rustailevan uutta sähköpostiosoitetta, jolla antaa bloggarille kärkevää palautetta) vaan auttaa rakentamaan omasta suhteestaan enemmän itseä miellyttävän.
Niin kuin eräs seksuaaliterapeutti asian epävirallisesti ilmaisi, ”että onhan se outoa, jos kahdenkymmenen vuoden suhteen aikana ei ole koskaan tehnyt mieli edes ajatuksissa panna ketään muuta kuin omaa puolisoaan”.
Varmasti heitäkin löytyy, mutta onko syynä oma sisäinen syyllisyys ja häpeä tunteidensa edessä, joka saattaa kanavoitua vihana tätäkin tekstiä kohtaan, niin se olisikin kysymys, johon kannattaisi lähteä hakemaan vastausta, sillä elämän edessä jatkuva häpeäminen on pahanlaatuista elämän haaskausta.
Ihastumisessa kun ei ole tunteena yhtään mitään väärää. Tekojen osalta voimme sitten pohtia asiaa toisessa kirjoituksessa. Ihastuva ihminen ymmärtää elämän kauneuden ja kuten tutkimuksessa osoitetiin, niin sillä on jopa parisuhteista rikastava voima.
Kysymys kuuluukin, että kuulutko sinä siihen puolikkaaseen kuulutko sinä siihen puolikkaaseen joka on joskus ihastunut suhteen ulkopuoliseen ihmiseen vai siihen puolikkaaseen joka ei myönnä sitä?
Olen ihastunut uuteen työkaveriin. Ensin se oli hauskaa ja työpäivää piristävää. Nyt se alkaa olla jo rasittavaa, kun kaveri pyörii jatkuvasti mielessä. Olen alkanut vältellä ko. henkilöä, mutta yhteiset palaverit eivät ainakaan auta asiaa. Hänellä on jonkin sortin tunteita myös minua kohtaan, mutta molemmat olemme tahoillamme varattuja. Tiedän, että tämä aikanaan hiipuu pois, kun tunteet viilenevät.