”Lapsivapailla viikoilla olen itse oman huomion keskipiste”

”Muistan kun vuokrasin ensimmäisen oman asunnon, sain avaimet ja menin sitä katsomaan. Kävelin sisään, laitoin oven kiinni ja tunsin, että huhhuh.. kukaan ei enää koskaan tule sanomaan minulle yhtään mitään siitä, mitä teen tai olen tekemättä väärin.
Viikon verran jaksan olla täydellinen lasten kanssa touhuava äiti, joka keskittyy heihin ja heidän tarpeisiin täysillä, mitään muuta elämää ei sen viikon aikana ole, lapseni ovat täysin huomioni keskipiste. Ja seuraava viikko olen minä itse oman huomion keskipiste.
Seksuaalisuus heräsi ihan uudella tavalla, paljon on koettu uutta! Kokemuksilla on kyllä myös kääntöpuoli, paljon on liikkeellä outoja miehiä.

Nyt haaveilen hyvästä ja luotettavasta kumppanuussuhteesta, missä ei olisi tilivelvollinen toiselle, mutta missä toiseen voisi luottaa, tarjota itse tukea ja seksi paranisi kerta kerraltaan. Tämäkin suhde ajoittuisi tietysti lapsivapaille viikoille.”

 

”Liian pitkään suunnittelemani ero toteutui viimein tänä syksynä. Suhteemme oli ollut kuollut jos vuosia ja se aiheutti molemminpuolisia sivusuhteita. Tunnelma kotona oli ärtynyt, kireä ja räjähdysherkkä. Pitkään olin sitä mieltä, että lasten takia tähän jäädään, jotta lapsilla olisi ympärillään ehjä koti. Molemmat voi hakea huomionsa muualta. Ongelma oli vain siinä, että mieheni oli tavattoman mustasukkainen minun menemisistäni ja pettämisen olisi pitänyt voinut olla vain hänen yksinoikeutensa.

Lopulta päätin lähteä. Lapset tietenkin puoliksi eli viikko minulla ja viikko isällään. Alun shokkihoidon jälkeen olen alkanut nauttia sydämeni pohjasta sekä lapsiviikoista että lapsettomista viikoista. Olen alkanut harrastamaan enemmän, pitämään itsestäni huolta enemmän, keskittymään myös omien tarpeitteni ja halujeni toteuttamiseen. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta hyvä että edes nyt. Voin ja näytän paremmalta kuin aikoihin. Tietenkin minulla on välillä ikävä lapsiani, mutta lapset ovat hyvässä käsissä isällään.”