Suomalainen mies.
Tuo monen sukupolven painavaa taakkaa kantava, sisäänpäin itkevä ja tunteitaan panttaava puhumaton ihmislaji, joka pakenee olemassaoloaan liialliseen viinanjuomiseen tai työnarkomaniaan. Mies, joka nillittää julkisuudessa siitä, että suomalaisen keski-ikäisen lihaa syövän heteron ääni on vaimennettu eikä saa rauhassa olla vanha kunnon sovinisti ja rasisti.
Unohdetaan tämä edellä kuvailemani tapaus. Unohdetaan, vaikka juuri kuvailemiani sukupuoleni edustajia lienee yhäkin muutama liikaa keskuudessamme. Ei keskitytä huonoon, vaan keskitytään siihen hyvään, mikä meissä miehissä elää. Keskitytään siksi, että olen saanut muutamalta naiselta aiheellisen palautteen siitä, että kritisoin miessukupuolen edustajia turhan voimallisesti.
Huonosti käyttäytyviä ihmisiä on syytäkin kritisoida voimallisesti ja varsinkin rasistinen ja seksistinen käyttäytyminen saa sanallisesti päähänsä painavimmalla lekallani, joskaan mainitsemani piirteet ihmisessä eivät tietenkään ole sukupuolisidonnaisia.
Siinäpä se onkin, että joskus mies luokitellaan johonkin harmillisen ahtaaseen muottiin, joka synnyttää ahtaita mielikuvia miehistä. Pahimmassa tapauksessa mies alkaa itsekin sulloa itseään oletettuun lokeroon ja sinne kuulumattomat miehet ihmettelevät ahdistuksensa syytä, vaikka kaikki olisi näennäisesti hyvin. He ovat vain ajautuneet elämään elämää, joka ei ole ollenkaan heidän näköisensä. He saattavat elää aikaisempien sukupolvien miesten näköistä elämää ja tuovat menneisyydestä tähän päivään asioita, jotka eivät vain enää tässä ajassa toimi. Ehkäpä se aiheuttaa joissakin miehistä tunteen, että heidän äänensä on vaimennettu. Ehkäpä siinä tilanteessa, sen sijaan, että hakee vikaa maailmasta, olisikin syytä hakea vikaa itsestään.
Mennään siihen hyvään seuraavaksi. Kirjoitan muutaman lauseen tuntemistani miehistä. Ehkä he edustavat sitä kuvaa miehenä olemisesta, joka seuraa menneisyyden miestä sen jälkeen, kun olemme sankoin joukoin sahanneet kahleemme irti vanhasta totutusta tavasta edustaa sukupuoltamme.
Mies haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Hän haluaa olla läheisilleen mahdollisimman hyvä. Mies haluaa hukuttaa puolisonsa intohimoon, suudelmiin ja turvaan. Mies haluaa olla samaan aikaan rehellisen hauras ja mahdollisimman vahva. Mies ei halua olla pelkästään kannattelija, vaan tarvittaessa hän uskaltaa myöntää tarvitsevansa myös itse kannattajaa. Mies ei ole läpi harmaan kiven suomalaisella sisulla väkisin puskeva suorittaja, vaan herkästi tunteva ja rajansa tietävä yksilö. Mies haluaa päteä enemmän rakkaudessa kuin urallaan. Lapsilleen mies haluaa olla läsnä oleva isä. Heitä mies suojelee viimeisilläkin voimilla kuten rakastamaansa ihmistä.
Mies ei ole rasistinen ja naisia halveksiva idiootti, vaan mies on avoimesti maailmaan suhtautuva humanisti. Mies ei heilu nyrkit pystyssä sulkemassa rajoja, vaan suhtautuu maailmaan uteliaan avoimesti. Miehelle ovet eivät ole sulkemista, vaan avaamista varten. Mies ei nimittele solvaavilla nimityksillä toisia ihmisiä eikä kosketa toisia ihmisiä ilman lupaa. Mies ei viljele mukahauskoja seksistisiä toimistovitsejä eikä käytä valtaansa hyväkseen alistamalla muita. Mies ei kuvittele olevansa parempi kuin joku toinen sukupuoli, eikä mies vähättele koskaan naisia tytöttelemällä heitä.
Mies puhuu tunteistaan ja osaa itkeä myös ulospäin eikä hän suostu enää häpeämään sitä. Iltaisin mies haluaa nukahtaa rakastamansa ihmisen viereen ja ennen sitä sanoa ne kolme pientä sanaa.
Mies, joka julkisuudessa nillitti sitä, että hänenkaltaisensa sovinismiin kallellaan oleva mies on kohta kuolemassa sukupuuttoon, saattaa olla oikeassa pelossaan.
Mutta kuka jää kaipaamaan?
Ehkä on kuitenkin niin, että olemme enemmän ihmisiä kuin sukupuolia.