Tänään on satanut taivaan täydeltä vettä. Paksut pilvet ovat peittäneet kokonaisen taivaan. Sade valuu ikkunaa vasten kuin kyyneleet. Kaksi pisaraa valuu alaspäin vanana ja saavuttaa hiljalleen toisensa. Sen jälkeen pisarat yhtyvät yhdeksi. Kahdesta surun puolikkaasta muodostuu yksi kokonainen suru, jossa kahdella surun puolikkaalla on vähemmän surullista.
Rakkaus on siitä merkillinen voima, että se voittaa lopulta kaiken muun. Toisinaan rakkaus peittyy surun väreihin. Toisinaan sitä yritetään moukaroida palasiksi vihan voimalla. Ihminen pumpataan täyteen vihan ideologiaa ja lopulta se pursuaa yli. Viha yrittää varastaa rakkaudelta värin ja se valuu verenä viattomien vartaloilta.
Me emme anna periksi. Me emme anna vihan varastaa rakkaudeltamme väriä. Me olemme voimakkaampia. Me olemme rakkaus. Me voimme antaa rakkaudelle surunsinisen värisävyn, mutta vain hetkeksi. Surun jälkeen rakkautemme on taas syvän punainen. Me emme anna periksi.
Ihminen tarvitsee vierellensä toisen ihmisen. Vaikka ihminen kokee olevansa yksin kokonainen, niin ei ihminen ole. Ihminen on vain yksi puolikas jostakin kokonaisesta. Me tarvitsemme kaikki toisiamme. Keinotekoiset rajat, joita yritetään välillemme piirtää, ovat keinoja, joilla ihminen yritetään erottaa ihmisestä. Me olemme kaikki yhtä ja samaa. Rajat välillämme pelkkää turhaa viivaa.
Viha yrittää erottaa meidät. Yrittää saada ihmisen erilleen toisesta ihmisestä. Yrittää saada rakkauden ja välittämisen tilalle vihan ja kostonhalun. Mitä me sillä vihalla saamme sitten aikaan. Lisää vihaa ja kostonhalua. Luovutamme vihalle rakkauden värin. Ja taas kohta, väri valuu verenä viattomien vartaloilta.
Minä haluan istua sohvalle. Avata huoneen kaikki verhot. Pyytää ihmisiä katsomaan minua silmiin. Nähdä minun kasvoillani omat kasvonsa. Me olemme kaikki yhtä. Meillä on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että rakennamme toistemme eteen rajoja ja muureja ja lakkaamme olemasta ihminen ihmiselle. Toinen on se, että emme anna vihalle rakkauden väriä, emmekä anna periksi. Otamme toisen ihmisen käden omaamme ja rakastamme.
Minä haluan istua sohvalle. Katsoa, kun tänään sataa paksujen pilviverhojen takaa taivaan täydeltä vettä. Katsoa, kun kaksi pisaraa valuu vesivanana alaspäin, saavuttaen hiljalleen toisensa, jonka jälkeen ne yhtyvät yhdeksi pisaraksi. Kahdesta pisarasta muodostuu yksi pisara, joka koostuu kahdesta puolikkaasta. Minä haluan istua sohvalla. Kokonaisena. Tuntea, että minä täytyn toisesta ihmisestä. Rakkaus on siitä merkillinen voima, että se voittaa lopulta kaiken muun.
Punainen väri on varattu rakkaudelle. Kaikesta huolimatta. Huomiseksi on luvattu aurinkoa.