”Meistä ei kai voi tulla koskaan mitään?
 
Katseesi kohtaa omani ja painuu alas. Makaamme hotellin parisängyllä. Viinipullo on avattuna ja lasit puolillaan lähes koskemattomina. Hiukan ujosti saat puserrettua ulos, ”meistä ei kai voi tulla koskaan mitään”.
Otan kädestäsi kiinni ja pyydän kainaloon. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan parisängyn jousten natina. Sormesi puristuvat aavistuksen omiini kun tulet lähelle, käpertyen kainalooni. Kätesi on rintakehäni päällä ja hilaudut niin lähelle kuin vain mahdollista. Huulesi ovat lähes kiinni kaulallani ja hiuksesi tarttuvat poskiini, tunnen hengityksesi. Katselemme toisiamme liikahtamatta. Kumpikaan ei saa sanottua mitään järkevää. En uskalla enää katsoa sinua enkä vastustaa himoa. Painan huuleni vasten huuliasi. Ensimmäiset, toiset… levität siipesi ja nouset lentoon.
Suudelmat muuttuvat yhä kuumemmiksi, kiihkeimmiksi ja kosteammiksi. Vaatteet vähentyvät, pienet hikipisarat tunkevat ihon läpi. Tunnen kehosi lämmön ruumiinosiemme painautuessa yhä syvemmälle toisiinsa etsien levottomasti omia paikkojaan. Silmät ummessa keinumme nautinnon syövereissä tovin ja toisen. Puristat tiukemmin lakanoita. Voimakkaiden huokausten saattelemana otteesi irtoaa kun nautintomme on saavuttanut huippunsa. Huuleni käyvät vielä rinnoillasi ja käperrymme lusikkaan. Tuoksusi on huumaava. Käteni liukuvat lantiosi kaarella pehmeällä iholla asettuen lepäämään lopulta rintojesi päälle kevyesti puristaen. Kuiskaat. Tässä on hyvä olla. Värisevät sormesi koskettavat kämmenselkääni.
 
Verkkokalvoilleni piirtyy edelleen kaunis kuva kohtaamisestamme ja myös vaiheista mitkä edelsivät jälleennäkemistämme. Villasukista ja farkkuhameesta se lähti mitä ihastelin jo vuosia sitten. ”Mä en saa unta” -viestit ovat johtaneet yhteisen peiton äärelle ja unien kanssa on taisteltu aamua vastaan kohdatessamme. Muutamat pakit mahtuvat historiaan. Omien polkujemme kulkijat. Nyt olemme vapaita, rohkeita ja yksin. Etäisyydet pitävät huolen, että näemme harvemmin. Mitään ei ole määritelty miten jatkossa tai miksi tätä olemistamme kutsuttaisiin. Katseiden palo riittää ja en tiedä päättyykö kaikki aikanaan ja millä lailla, kyyneliin? Tässä ja nyt. Kun huulet painuvat kiinni toisiinsa voi unohtaa rajat ja olla hetken paljaana ja auki, läsnä.
 
Sinua pitäisi suudella ja usein ja taidolla, Rhett totesi Scarletille Tuulen viemää elokuvassa. Näin uuden vuoden kynnyksellä puoli tuntia pussailua/suutelua, toisen kaappaaminen syliin. Tiedä vaikka siitä jotain syntyisikin, pieniä pilkahduksia. 
Ainakin muutama rivi paperille.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *