Vaimoni on niitä nykyajan vaimoja, jotka eivät osaa leipoa, eivätkä pitää huolta miehestään, koska hänellä on liikaa omia juttuja. Näin minulle kommentoi naislukija, joka on kirjoituksistani tulkinnut vaimoani ja sijoittanut hänet vaimoasteikossa melko alhaalle. Hän myös kommentissaan kehotti minua jättämään vaimoni, koska arveli, että parempiakin olisi saatavilla. Samalla hän tuli paljastaneeksi oman arvomaailmansa ja käsityksensä naisen asemasta miehensä vierellä. Hyvä vaimoaines on sellainen nainen, joka osaa leipoa ja pitää hyvää huolta miehestään.

Vastasin kommentoijalle, että olet tulkinnut ihan oikein vaimoni tapaa olla vaimo. Kiitin häntä mielipiteestä ja sanoin, että vaimoni todellakin on niitä nykyaikaisia vaimoja, jotka eivät keittiössä liikaa aikaa vietä ja joilla on paljon omia juttuja. Jatkoin vastaustani kirjoittamalla, että olen neljäkymmentä täyttänyt mies, että osaan kohtuullisesti pitää itsestäni jo huolta ja jos minun tekee mieli pullaa, niin kykenen leipomaan sitä itse ja että rakastan juurikin kommentissasi kuvailemaasi vaimotyyppiä kaikkein eniten, vaikka olisihan se hienoa saada toisinaan vaimon leipomaa tuoretta pullaa, mutta leipomisinnokkuus ei ole arvoasteikolla ihan siellä kärkipäässä.

Tervetuloa Lahteen saunomaan. Saunassa minä ja muutama kaverini hakataan saunavastalla sinusta homous irti. Tämä kutsu tuli oikein yksityisviestillä ja nimen kanssa. Suuri arvostus viestin kirjoittajaa kohtaan. Ei huudellut puskasta nimimerkin suojasta, vaan teki sen nimellä ja kasvoilla. Viestin lähettäjää oli alkanut häiritä ennenkuulumattomalla tavalla tapani edustaa miestä. Mies ei sorru tunnepaskaan, hän viestissään kirjoittaa. Niin tai jos viestin rivienvälejä tulkitsee, niin jos mies sortuu tunnepaskan kirjoittamiseen, niin hänen on väistämättä oltava homo ja homouden saa miehestä irti hakkaamalla tarpeeksi kovaa saunavastalla. Lähetin kohteliaan kiitoksen. Ensinnäkin saunavastalla hakkaaminen kuulostaa turhan aggressiiviselta eheyttämiseltä. Toisekseen haluan säilyttää sen palan homoutta, mitä minussa on, niin kuin ihan kaikissa muissakin ihmisissä, itselläni tallella. Jatkoin vielä vastaustani, että tunnepaskaan sortuminen on hyvin kannustettavaa toimintaa, vaikka kokisi itsensä ääriheteroksi. Miehisen tunnepaskan ulospäästäminen saattaisi jopa helpottaa sisällä pesivää tuskaa niin paljon, että ei kokisi edes tarpeelliseksi hakata ketään saunassa.

Nainen ja mies ovat yhteensä ihminen. Sukupuolta ei voi päätellä leipomishalukkuudesta tai tunnepuheesta. Sukupolvemme on edellisen sukupolven kasvattamaa ja sieltä valuu vielä liikaa turhia olettamuksia. Onneksi jokainen sukupolvi muovailee yhteiskunnasta oman luomuksensa. Ehkä tulee vielä aika, jolloin naista, joka ei löydä keittiöön kuin kantamalla ja miestä, joka suoltaa satoja sivuja vuodessa tunnepaskaa muiden ihmisten luettavaksi, ei aiheuta vihan ja ihmetyksen sekaista tunnereaktiota.

Minä rakastan ihmisiä, jotka vähät välittävät keinotekoisista rajoituksista.

4 kommentti

  1. Stop ikärasismille Sami 😀 Monissa työpaikan kahvikeskusteluissa olen huomannut, että me iäkkäämmät suhtaudumme esim. homoihin, maahanmuuttajiin tai naisen rooliin parisuhteessa huomattavasti suvaitsevaisemmin kuin moni nuorempi. Tällainen täti-ihminen on jo monenlaista ehtinyt elämänsä aikana nähdä ja hyväksyy helpommin kanssaihmisen valinnat ja tavan olla oma itsensä 🙂

  2. ”Minä rakastan ihmisiä, jotka vähät välittävät keinotekoisista rajoituksista.”

    Then you are gonna love me to bits, koska musta tuntuu, että nää perinteiset sukupuoliroolit on mennyt mulla ja mun miehellä toisinpäin. Ainoat asiat mitä mää kotona teen, on pyykinpesu, vessan siivoaminen ja keittiön siivoaminen, jota kylläkin me molemmat tehdään tasapuolisesti. Mun mies imuroi, tyhjentää suihkunkaivon, hoitaa autoa, ajaa nurmikon, tekee ruoat. Leipoa se ei kyllä oikein tykkää, mut mä tykkään, tosin en aina viitti.

    Mua jotenkin ällöttää, että huolimatta kaikesta suvaitsevaisuudesta ja mitä näitä nykyään on, niin silti sukupuoliroolit elää vahvoina ja voi hyvin. Naisen pitää viihtyä keittiössä ja puutarhassa ja olla jatkuvasti puunaamassa kotia pitkin nurkkia. Hyi, sanon minä. Minä keskityn omiin juttuihini ja siinä sivussa hoidan minulle lasetetut kotityöt. Pyykinpesusta mää jopa tykkään todella paljon. Ja pakko kyllä olla kiitollinen tosta miehestä, koska jos asuisin yksin, niin olisin varmaan aika päiviä sitten kuollut nälkään. Mä varmasti osaisin tehdä ruokaa, mut mä inhoan sitä. En millään jaksa seistä hellan ääressä odottelemassa ja paistelemassa millon mitäkin ja mitä jos mää pilaan sen ja kukaan ei tykkää? Mun mies on tosi hyvä kokkaamaan, joten jätän sen homman mielelläni hänelle.

  3. Stop ikärasismille Sami 😀 Monissa työpaikan kahvikeskusteluissa olen huomannut, että me iäkkäämmät suhtaudumme esim. homoihin, maahanmuuttajiin tai naisen rooliin parisuhteessa huomattavasti suvaitsevaisemmin kuin moni nuorempi. Tällainen täti-ihminen on jo monenlaista ehtinyt elämänsä aikana nähdä ja hyväksyy helpommin kanssaihmisen valinnat ja tavan olla oma itsensä 🙂

  4. ”Minä rakastan ihmisiä, jotka vähät välittävät keinotekoisista rajoituksista.”

    Then you are gonna love me to bits, koska musta tuntuu, että nää perinteiset sukupuoliroolit on mennyt mulla ja mun miehellä toisinpäin. Ainoat asiat mitä mää kotona teen, on pyykinpesu, vessan siivoaminen ja keittiön siivoaminen, jota kylläkin me molemmat tehdään tasapuolisesti. Mun mies imuroi, tyhjentää suihkunkaivon, hoitaa autoa, ajaa nurmikon, tekee ruoat. Leipoa se ei kyllä oikein tykkää, mut mä tykkään, tosin en aina viitti.

    Mua jotenkin ällöttää, että huolimatta kaikesta suvaitsevaisuudesta ja mitä näitä nykyään on, niin silti sukupuoliroolit elää vahvoina ja voi hyvin. Naisen pitää viihtyä keittiössä ja puutarhassa ja olla jatkuvasti puunaamassa kotia pitkin nurkkia. Hyi, sanon minä. Minä keskityn omiin juttuihini ja siinä sivussa hoidan minulle lasetetut kotityöt. Pyykinpesusta mää jopa tykkään todella paljon. Ja pakko kyllä olla kiitollinen tosta miehestä, koska jos asuisin yksin, niin olisin varmaan aika päiviä sitten kuollut nälkään. Mä varmasti osaisin tehdä ruokaa, mut mä inhoan sitä. En millään jaksa seistä hellan ääressä odottelemassa ja paistelemassa millon mitäkin ja mitä jos mää pilaan sen ja kukaan ei tykkää? Mun mies on tosi hyvä kokkaamaan, joten jätän sen homman mielelläni hänelle.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *