Tytär toi äitinsä luota tullessaan potkulaudan. Se oli taitettu kasaan kuljetusta varten. Tunnin kohdalla yrittäessäni nostaa tankoa ylös ja ruuvata muutama ruuvi paikoilleen, otsaani oli kasvanut jo niin iso pippeli, että jos kykyjenetsijät olisivat olleet liikkeellä, minut olisi värvätty siltä seisomalta pornotähdeksi. Onneksi vaimo oli kotona, joten soitin hänelle pihasta hätäpuhelun ja hän tuli pistämään potkulaudan suoraksi.
Kuulin radiosta, kun mies kertoi olleensa vaimonsa ja vauvansa mukana neuvolassa. Kesken hyvän neuvolasession mies oli tehnyt tietämättään jotain hyvin hämmentävää. Hän oli ottanut vauvan syliin ja alkanut ruokkia häntä tuttipullolla. Terveydenhoitaja oli tokaissut hänelle tämän nähtyään, että ai sinäkin osaat syöttää vauvaa. Mies oli jäänyt sanattomaksi, koska ei vain keksinyt mitään järjellistä sanottavaa. Myöhemmin hän harmitteli, että ei ollut keksinyt. Hän olisi halunnut vastata, että en minä yleensä vauvaa pidä sylissä, koska kädet ovat likaisenaan visvaa, rasvaa ja testosteronia.
Ehkä nämä sukupuoleen liittyvät asenteet ovat vain jääneet joihinkin meistä jumiin. Vähän niin kuin nopeasti nielaistu leipä, joka jää inhottavasti puoleen väliin ja saa aikaan reaktion, että henki ei kulje. Onhan se merkillistä, että osaa pitää yhtä aikaa pippeliä jalkovälissä ja tuttipulloa kädessä. Ei miehet ennen moiseen urotekoon pystyneet. Se riitti miehen vastuuksi lapsiasioissa, kun osasi pitää pippeliä tarpeeksi pitkään oikeassa paikassa. Sen jälkeen vastuu siirtyi kaikkinensa naiselle. Vaikka nainen toisinaan pyysi mieheltä vauvanhoitoapua, niin mies saattoi vain vastata, että anteeksi, ei voi auttaa, koska pippeli.
Eihän siitä mihinkään pääse, että vanhakantaista asenteellisuutta joutuu toisinaan vielä kokemaan. Kaksi vuotta sitten olimme vaimoni kanssa autokaupassa. Kukaan ei tullut puhumaan vaimolleni. Ehkä autokauppiaat vain odottivat, että minkä auton nokkapelille vaimo menee vähissä vaatteissa kiemurtelemaan. Sillä aikaa me miehet hoitaisimme ne kaupantekopuuhat. Eipä tienneet kauppiaat, että vaimo sinne autokaupoille tuli. Minä näytin vain nätiltä vieressä ja tulin pitämään vaimon käsilaukkua sinä aikana, kun vaimo potkii renkaita. En minä ole koskaan omistanut autoa. Ehkä se tuli ainakin yhdelle kauppiaista yllätyksenä, että vaimo alkoi kysellä autoista. Näin puhekuplan hänen päänsä päällä, jossa luki, että jos tuo nainen tekee autokauppoja, niin kuka sitten makaa vähissä vaatteissa auton nokkapellillä kiemurtelemassa.
Kesällä Yle televisioi ansiokkaasti jalkapallon EM-kisoja. Monella miehellä lirahti eräänä iltana halpa Lager-olut väärään kurkkuun ja muutama järkytystippa housuun, kun peliä analysoimaan ja kommentoimaan oli otettu nainen. Siis nainen analysoimaan jalkapalloa. Naisethan katsovat jalkapalloa vain komeiden pelaajien takia. Ei kai kukaan ihminen, jolla on jalkojen välissä pimppi, voi edes tietää, että mikä on paitsio, saatikka antamaan järkeviä lausuntoja joukkueiden pelitaktiikoista. Jo on aikoihin eletty. Sitä paitsi, jos nainen on koko illan analysoimassa studiossa jalkapalloa, niin kuka naisen kotona sillä aikaa tiskaa ja pitää lapsen tuttipullosta kiinni, koska huonossa lykyssä kotiin on jäänyt vain mies ja eihän mies kykene sitä tuttipulloa kädessä pitämään, koska sillä roikkuu se pippeli jalkojen välissä. Selvä vaaratilanne koko perheelle. Ei tuollaista roolileikkiä voi alkaa noin vain leikkimään. Pahimmassa mahdollisessa tapauksessa nyrjähtää koko yhteiskuntajärjestys pois paikoiltaan.
Kävin hakemassa tänään tyttärelleni parvisängyn, sellaisen Ikean satatuhattaosaisen. Minulla ei ole aikomustakaan koota sitä. Jos sen tekisin, niin ensimmäisenä yönä sänky romahtaisi kasaan ja koska tytär ei ole vielä murrosiässä, niin en tahdo vielä niin käyvän. Se on vaimon hommia. Minä voin mennä viereen pitämään ruuveja kädessä ja näyttämään nätiltä. Se rooli sopii minulle kuin nakutettu.
Teksti on omistettu perussuomalaisten puoluesihteerille Riikka Slunga-Poutsalolle, joka eilisessä A-studiossa totesi puolueensa huonon menestyksen naisäänestäjien keskuudessa johtuvan siitä, että naiset menevät tunne edellä jopa politiikassa ja kun hänen puolueensa edustaa Riikan sanojen mukaan asialinjaa, niin naiset eivät löydä puoluetta. Onhan se surullista, että tunnepäissään holtittomasti säntäilevät naiset eksyvät aivan muihin puolueisiin, kuin hänen edustamaansa. Sellaisia ne naiset vähän ovat, tunne edellä puuhun kiipeäviä hupakoita.
Se nyt vain Riikka on niin, että meillä täällä Tampereen Koivistonkylässä menee tänään niin, että vaimo vääntää sisulla, perkeleellä ja testosteronilla parvisänkyä kokoon ja minä leivon lusikkaleipiä, kirjoittelen tunnepäissäni sanoja rakkaudesta ja välillä käyn kyyneleet silmissä näyttämässä nätiltä kohta valmistuvan parvisängyn edessä.
Ja usko tai älä, kävin äsken oikein peilin edessä varmistamassa, minulle roikkuu jalkojen välissä pippeli. Mihin tämä maailma onkaan menossa?
Siis aivan LOISTAVA teksti😂 Kiitos aamun nauruista töihin mennessä. Onneksi kuitenkin suurin osa ajattelee jo vähän modernimmin sukupuolirooleista.
Perinteiset sukupuoliroolit on tiukassa niin meillä kuin muuallakin. Olen useampaan otteeseen työreissuilla törmännyt siihen, että muut ihmettelee kuka meidän neljää lasta nyt kotona hoitaa, kun olen viikon reissussa. Tuliko äitini hoitamaan? Aina kysyjän leuka loksahtaa yhtä koomisesti, kun totean, että ei kun lapset viettää laatuaikaa kotona isänsä kanssa. Yleensä vielä jatkan, että ei ne lapset vielä viikossa ennätä nälkään kuolemaan 😉 Yleensä kotiin tullessa koti on siistimpi kuin lähtiessäni ja lapset voi hyvin.
Meillä on yli kakskymmentä vuotta jo olleet roolit isännän kanssa niin sekaisin, ettei aina tiedä kummalla on minkäkin lainen killutin jalkovälissä. Meidän perheessä kaikki tekee kaikkea ja isä ottaa irti joka hetken, minkä lapset on sen verran vähemmän cooleja, että tyttärenkin kanssa voi halailla ja höpöstellä. Poika 19 vee on oikein yliherkkyyden perikuva ja pärjää paremmin keittiössä kuin missään miehisemmässä teknisessä lajissa. Ei halua edes ajaa ajokorttia. Tytär 10 vee tietää kaiken mahdollisen jalkkiksesta ja pelaa sitä tiukin ottein. Äiti osaa vaihtaa autoon talvirenkaat ja käyttää kaikkia työkaluja, mitä autotallista löytyy. Lukuun ottamatta ehkä yläjyrsintä, jota olen päässyt käyttämään niin vähän, ettei olla oikein tultu sinuiksi. Tyttären aion tutustuttaa myös autourheilun saloihin, kunhan vähän vanhenee. Nyt käydään yhdessä ongella, kun ei isi osaa 😀 Tämä suloinen sekasotku toimii ihmeen hyvin ja pikkuhiljaa on ympäristökin sopeutunut, eikä ihmettele kulloistakin työnjakoa. Se tekee kuka ehtii ja kenellä on inspiraatiota. Tästä kaikesta nostan hattua miehelleni, joka on osannut ja halunnut opetella kaikkea sitä, mitä ei perinteisesti pidetä miehisenä. Elämä on varmasti ollut meille molemmille rikkaampaa ja on sellainen olo, että kaikesta selvitään, mikä on edessä. Se, mitä ei vielä osata, opetellaan.