”Olen lukenut kommentteja suhtautumisesta pettämiseen ja suhteen ulkopuoliseen seksiin sivustoltasi. Annan uuden näkökulman keskusteluun, josta mielestäni ei ole paljon kommentoitu, mutta joka on hyvin yleistä. Olen pian neljäkymmentä täyttävä nainen. Yhden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Olen pettänyt muutamassa parisuhteessani, mutta koskaan en ole pettämisistä kertonut puolisolilleni.
Minua huvittaa lukea kommentteja, joissa pettämiseen suhtaudutaan kuolemanvakavasti. Huvittaa siksi, että tiedän, kuinka yleistä pettäminen on. Olen töissä naisvaltaisella alalla ja monissa työpaikkajuhlissa ja monilla työmatkoilla olleena voin sanoa, että pettäminen ei ole vain miesten harrastus. Yhtä lailla sitä tapahtuu naisten keskuudessa ja varsinkin tilanteissa, joissa kiinnijäämisen riski on pieni.
Itse ajattelen seksistä varmasti poikkeavalla tavalla. Minusta suhteen ulkopuolinen seksi ei ole pahinta, mitä suhteessa voi toiselle tehdä. Monelle se tuntuu olevan jopa niin paljon, että sen pelko häiritsee elämää. Minulle seksi on ollut vain tiettyyn tilanteeseen sidottua hauskanpitoa, joka ei liity omaan parisuhteeseen millään tavalla. Olen toki ehdottanut puolisoilleni vapaan suhteen mahdollisuutta, mutta siihen ei ole suostuttu. Ei siksi, etteikö puolisoni olisi sortunut suhteen ulkopuoliseen seksiin, kaksi entistä puolisoani on siitä jäänyt jopa kiinni, vaan ehdotukseen ei ole suostuttu siksi, koska se olisi antanut minullekin luvan harrastaan suhteen ulkopuolista seksiä ja se tuntuu olevan monelle miehelle punainen vaate. Itse saa kyllä kikkailla missä lie, mutta nainen pysyköön lestissään.
Miksi pettämisestä edes pitää mainita puolisolleen? En minä halua tietää, että onko mieheni harrastanut suhteemme ulkopuolista seksiä joskus. Mitä minä sillä tiedolla tekisin? Ajattelen tätä itseni kautta ja kaiken näkemäni ja kokemani kautta. Houkutus tekee usein ihmisestä varkaan. Ei pettäminen vaadi sitä, että omassa suhteessaan olisi jotenkin pahasti vailla. Se vaatii mielentilan ja tilaisuuden ja on silmien ummistamista tosiasiolta, jos haluaa uskotella, että vaikka tilaisuus tulisikin, niin enemmistö kieltäytyisi. Minulla on täysin eri kokemus. Minulla ei ole tarvetta udella ja kaivaa mieheltäni tietoa irti hänen liikkeistään. Jos hän haluaa itse kertoa, niin kertokoon. En usko, että se mitään silti muuttaisi. Silti uskallan väittää, että muutaman puolisoni kohdalla, jos itse olisin kertonut omista pettämisistäni, niin mies olisi lopettanut suhteen, vaikka itse oli sortunut samaan. Sovinismia, kaksinaismoralismia ja naisvihaahan tuo on.
Eikä minua oikeastaan kiinnosta ihmisten tuomitseminen. Haluan olla rehellinen itselleni ja minusta tämä maailma olisi kauniimpi, jos muutkin olisivat. En kykene siihen, että sitoutuisin yhteen ihmiseen koko elämäni ajaksi ja tiedän, että en ole poikkeus massassa, vaan olen massaa. Siinä mielessä eroan massasta, että minä myönnän tämän asian itselleni, enkä huijaa itseäni. Ääneen minä en silti halua ajatuksiani sanoa, koska en jaksa sitä tekopyhää arvostelua, jonka saisin osakseni. Varmasti olen tehnyt väärin pettäessäni, mutta yhtä lailla se on väärin, että minut tuomitsee ihminen, joka on itse tehnyt sitä samaa. Siksi en halua kertoa, jos tilanne on johtanut suhteen ulkopuoliseen seksiin ja siksi en halua, että puolisoni kertoo omista hairahduksistaan minulle.
Varmasti monen korvaan itsekästä ja tuomittavaa, mutta jokainen rakentakoon oman elämänsa ja parisuhteensa minkä päälle tahansa. Jos uskallat, niin saat julkaista tämän. En aio lukea kommenttikenttää.”
Tämä teksti voisi olla minun kirjoittamani. Komppaan täysin.
– Nainen 34v
Kiva kun joku on rehellinen siitä miten asiat on. Jos toinen osapuolikin pettää, niin ei ole oikeutta tulla huutelemaan. Tosin pettäminen silti on mielestäni väärin, ei kuitenkaan maailmanloppu.
Itse ajattelen ennemminkin, että uskottomuus ja pettäminen vain tarkoittavat itselleni eri asioita kuin useimmille. Seksi toisen ihmisen kanssa ei ole omassa suhteessani pettämistä, eikä tosiaan maailman pahin asia myöskään omasta mielestäni. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että jokainen ihminen ajattelee näistä asioista erilailla, eikä välttämättä ole kyse rehellisyydestä itseään kohtaan. Totta kai on silti hyvä pysähtyä miettimään, mikä se aidosti oma ajattelutapa on! Helposti käy niin, että jumitutaan siihen yleisesti sopivana pidettyyn tapaan eikä edes nähdä muita vaihtoehtoja, vaikka omalla kohdalla ne voisivatkin olla toimivampia. Silloin helposti käy myös niin, että tilanteet ovat pettämistä ja satutetaan sitä toista ihmistä.
Ymmärrän hyvin kirjoittajan ajatusmaailmaa ja monelta osin ajattelen myös samoin, mutta ymmärrän myös sen, että kaikki eivät. Pitäisi kuitenkin olla enemmän tilaa erilaisille tavoille ajatella ja ennen kaikkea toimia! Itse en ole puhunut oman parisuhteeni järjestelyistä edes kaikille lähimmille ystävilleni, koska lähes väistämättä näihin tilanteisiin liittyy ennakkoluuloja ja ikävääkin kommentointia. Se on turhaa, kun jokainen ihminen ja parisuhde on kuitenkin erilainen.
Ymmärrän oikein hyvin! Olen 35-vuotias nainen ja ajattelen myös seksistä liberaalisti. Aiemmassa suhteessani annoin eksäni käydä harrastamassa bdsm-henkistä seksiä toisen naisen kanssa, sillä se oli jotain, mitä itse en olisi hänelle voinut silloin antaa. En tiedä, lähtisinkö oikeasti suhteen ulkopuoliseen seksiin jos tilaisuus avautuisi, kun nykyinen kumppani on jyrkästi kaikenlaisia suhteen avaamisajatuksia vastaan, mutta ajatuksen tasolla kannatan sitä lähes varauksetta. En ymmärrä, miksi seksi toisen kanssa nähdään niin ehdottomasti eroon johtavana tekona, kun taas tunteiden tasolla moni voi olla vielä kiinni edellisessä tai jo kiinnittyä uuteen ihmiseen ja haikailla suhteesta poispäin. Se rikkoo suhdetta ja keskinäistä luottamusta paljon enemmän, kuin kerran harrastettu seksi.
Aamen! Juurikin näin, täysin samaa mieltä kanssasi.
En ole koskaan puolisoltani vaatinut, että ei voisi harrastaa seksiä suhteemme ulkopuolella; tosin olen sanonut, että en halua siitä mainittavan.
Itse en ole vuosiin ollut muiden kanssa, aikaisemmin kyllä, mutta en koe siitä huonoa omaatuntoa. Miehelle en ole kertonut, koska en näe syytä siihen; niillä kun ei ole mitään tekemistä avioliittomme kanssa.
Olen kanssasi samoilla linjoilla ja itseasiassa asiaa miettinyt lähiaikoina paljon.
Mielestäni suhde ei ole vakaalla pohjalla, jos se pettämiseen päättyy. Itse arvostan miestäni niin paljon, etten ikinä kieltäisi häneltä sitä iloa, että saa lirkutella muillekin naisille. Se ei ole minulta pois, päinvastoin. Itselläkin taustalla edellisessä parisuhteessa seksuaalista väkivaltaa, ja olen välillä todella pidättyväinen. Omien ongelmieni vuoksi en halua kieltää mieheltäni seksuaalista nautintoa.