Onhan noita tarinoita kuultu. Kuinka ex-puoliso on eron jälkeen tehnyt elämästä helvettiä. Pahimmillaan helvetti tarkoittaa lapsen käyttämistä koston välineenä. Turha sitä on kaunistella millään pehmeällä sanalla. Katkeraa, ilkeää ja tuhoavaa käyttäytymistä ihan kaikkia kohtaan. Joillakin tilanne on johtanut vainoamisen johdosta lähestymiskieltoihin ja tekaistuihin lastensuojeluilmoituksiin.
Olin talvella tulevan vaimoni lasten syntymäpäivillä. Minut oli kutsuttu juhliin, kuten rakkaani kaksi ex-miestä uusien puolisoidensa kanssa sukulaisten ja ystävien keskelle. Kaikki oli hyvin luontevaa ja itsestään selvää. Sinä päivänä juhlittiin lasten syntymäpäiviä ja heidän elämässään mukana olevat ihmiset olivat kaikki paikalla. Lasten ympärillä oli paljon rakastavia aikuisia.
Jokainen meistä ehkä tietää ympäriltään eronneita pareja, joiden osapuolet eivät mahdu samoihin juhliin, hyvä jos samaan kaupunkiin. Omat negatiiviset tunteet ovat niin voimakkaat, että niitä ei voida sivuuttaa edes muutamaksi tunniksi. Sillat takana on poltettu ikuisiksi ajoiksi. Se on surullista, etenkin lasten kannalta.
Onneksi on toisenlaisiakin tarinoita. Ex-puolisot ja nykyiset puolisot tulevat sivistyneesti toimeen keskenään ja ymmärtävät, että yhteinen hyvä helpottaa kaikkien elämää. Eihän se tarkoita sitä, että päättynyt rakkaustarina ja parisuhde päättäisi kaiken muunkin. Monella meistä yhteys säilyy luonnostaan yhteisten lasten johdosta. Mitä paremmat välit ex-puolisoilla on keskenään, sen helpompaa kaikkien elämä on, etenkin lasten.
Nämä ovat meidän omia valintojamme. On asenteesta kiinni, kuinka käyttäytyä ex-puolisoaan kohtaan. Vaikeitakin asioita ja hankalaa historiaa voi työstää ja mennä eteenpäin. Helppoa se ei ole eikä pidä ollenkaan. Eroon liittyy niin paljon pettymystä, surua ja muita voimakkaita tunteita. Viha ja katkeruus on ihan ymmärrettävää. Tosiasia vain on se, että viha ja katkeruus eivät johda yhtään mihinkään. Eniten sillä tuhoaa itseään.
Ihminen, josta eroaa, on samalla ihminen, jota on joskus rakastanut. Yhteinen historia on synnyttänyt mahdollisesti elämään kauneinta mitä elämä voi antaa eli lapsen tai lapsia. Se on riittävä syy yrittää olla lapsensa toiselle vanhemmalle mahdollisimman hyvä. Toisinaan se vaatii aikaa ja työtä, mutta se kaikki aika ja työ on varmasti sen arvoista. Voisiko ex-puolisoaan katsoa niiden hyvin puolien kautta, jonka vuoksi häneen on joskus ihastunut ja arvostaa häntä hyvänä vanhempana lapselleen? Toki edellyttäen, että hän hoitaa vanhemmuuden tonttinsa asianmukaisella tavalla.
Kaksi tuntia sitten tulevan vaimoni ex-mies kävi hakemassa tyttärensä luokseen viikonlopuksi. Tyttö oli oppinut muutama päivä sitten ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Isänsä tultua pihaan tyttö halusi ajaa pyörällään muutaman kerran pihan ympäri ylpeänä oppimastaan. Ylpeitä olivat varmasti myös hänen molemmat vanhempansa, jotka yhdessä katsoivat lapsensa pyöräilyä.
Minä istuin hieman kauempana katsomassa samaa näkyä. Siinä hetkessä näkyi ihmisyys.
”Nämä ovat meidän omia valintojamme. On asenteesta kiinni, kuinka käyttäytyä ex-puolisoaan kohtaan. Vaikeitakin asioita ja hankalaa historiaa voi työstää ja mennä eteenpäin. Helppoa se ei ole eikä pidä ollenkaan.” Jospa olisi bloginpitäjä joskus sanonut nämä sanat aviliitosta jättäen pois vain nuo kaksi mitätöntä kirjainta ”ex” niin olisimme paljon enemmän samoilla linjoilla, mutta jostain syystä miehen sympatiaa riittää vain eronneille uusperheille. Syitä tälle voi vain arvailla, sillä aiemmin hän kieltäytyi vastaamasta kommenttiini koska käytän nimimerkkiä.