”Omalla kohdalla tarina on mennyt että on sivusuhteita, seksiä sekä rakkautta parisuhteen ulkopuolisten ihmisten kanssa. Vaimon kanssa olen yrittänyt keskustella tilanteesta, että seksin sekä hellyttelyn ja huomioimisen määrä, sekä laatu ovat itselle hyvin tärkeitä asioita parisuhteessa, asiat eivät silti muutu vaikka olemme monia kikkoja yrittäneet ja asiasta satoja tunteja puhuneet. Rakas vaimoni kokee asiasta puhumisen syyttelynä ja alistamisena, sekä pahoittaa mielensä siitä että olen tyytymätön ja tuon sen ilmi. Yleensä tämä johtaa vielä pidempään huomioimisen puutteeseen ja molemminpuoliseen välinpitämättömyyteen.
Tilanne on itselle hankala, haluaisin olla avoin ja tyytyväinen omassa parisuhteessani, vaimoni taas tuntuu olevan omalta puoleltaan tyydytetty ja onnellinen.
Valheessa eläminen silti kalvaa, en ole paljastamassa sivusuhteita, enkä rikkomassa perhettä/parisuhdetta omien mielihalujeni takia, itselleni suotu aika ei vaikuta perhe-elämään tai ole heiltä pois muuten kuin iskän omantunnon kautta.
Miten itse tyydyttäisitte perustarpeenne, vai uhraisitteko ison osan itsestänne rehellisyyden vuoksi ja samalla rikkoisitte kaiken hyvän mikä on saatu aikaan? Yhdessä elämisessä ei muuten ole mitään ongelmia.”
Miten nämä ovat poissulkevia asioita? Että, jos haluaa kertoa rikkomalla kaiken, mitä jos rikkoo kertomatta, ihan eroamalla. Mikä sellainen voi mennä rikki mitä ei ole olemassa?
Kun on mahdollista saada kaikki tuo mitä tarvitset samassa paketissa? Miksi myöskään loukata toista oman omantuntonsa takia? Eroa ja etsi ihminen kenen kanssa voi saada kaiken. Minusta on enemmän rumaa jatkaa valheessa ja oksentaa kaikki omat teot toisen niskaan, kun omatunto painaa. Mitä lisäarvoa sellainen tekisi vaimollesi tietää tuo kaikki? Yhtä hyvin voit erota ja sanoa eron syyksi kaikki tuon puute mitä mainitsit, se olisi enemmän totta, kun mikään muu.