”Kerropa, kuinka reagoisit, jos puolisosi pettäisi sinua?”
Tämän kysymyksen sain eräältä lukijaltani tekstiini, joka koski pettämistä ja jonka sanoin kommenttikentässä ymmärtäväni. Hyvä keskustelu siitä tulikin, sillä lukijani ei lähtenyt räyhäämään ja menemään henkilökohtaisuuksiin, niin kuin tässä aiheessa usein valitettavasti käy.
Vastasin hänelle hyvään kysymykseen ja minusta olisi terveellistä, että jokainen parisuhteessa oleva miettisi kysymykseen omalta kohdaltaan vastausta ja vieläpä syvemmin, että miksi päätyy kyseiseen vastaukseen. Itse vastasin näin. Olen muokannut vastausta tekstin muotoon.
Minua on petetty eräässä parisuhteessani. Petetty siis niin, että rakkaani on harrastanut suhteen ulkopuolista seksiä. Pettämistähän on moni muukin asia, kuten välinitämättömyys. Koen, että olin osasyy hänen pettämiseensä. Olin pettänyt häntä ennen kuin hän petti minua. En eksymällä vieraaseen vuoteeseen, vaan olematta antamatta hänelle sitä, mitä hän tarvitsi. Olin hänelle siis välinpitämätön.
Pettäminen ei lopettanut parisuhdettamme, koska ymmärsin hänen tekonsa johtuvan osittain omista teoistani tai oikeastaan tekemättä jättämisistäni. Pettäminen johti peilin katsomiseen ja jouduimme molemmat jopa pakotettuina käymään sellaisia asioita läpi, jotka aiemmin olivat jääneet käymättä. Loppu viimein tapahtunut paransi parisuhteemme laatua. Ymmärsin ja lopulta hyväksyin hänen tekonsa, koska hänen tekoonsa oli olemassa selvä syy ja hänkin oli vain ihminen. Ihminen, joka ei aina toimi kaikkien sääntöjen mukaan.
Varmaan samoin kävisi nyt. Miettisin, että miksi suhteemme on mennyt siihen pisteeseen, että pettämistä tapahtuu. Varmaan siinäkin olisi tapahtunut ennen hänen pettämistään minun puoleltani pahempaa pettämistä eli esimerkiksi pitkäkestoista välinpitämättömyyttä. Siltikin ajattelen elämästä ja ihmissuhteista niin, että en minä ketään ihmistä, enkä varsinkaan ihmisen haluja omista. Jos puolisoani alkaisi tehdä mieli suhteen ulkopuolista seksiä, niin luotan siihen, että hän ilmoittaa siitä minulle. Sitten katsomme siitä eteenpäin säännöt.
Minulle se ei ole silloinkaan pettämistä, jos sääntöjä on rikottu, mutta sen myöntää rakkaalleen. Se on reilua kertoa ja anteeksipyynnöllä taputeltu. Minusta tärkeämpää olisi keskustella siitä, että ympärillämme on aivan liikaa kulissiliittoja ja tapasuhteita, jotka ajavat ihmisiä pettämään, koska kotona ei ole mitään läheisyyttä. Sen verran olen maailmaa nähnyt, että kyllä ihminen pettää, kun siihen tilaisuus tulee. Niin miehet kuin naisetkin. Halutessaan ihminen kyllä pettämiseen keinonsa keksii.
Se että ihmiset eivät eroa huonoista liitoistaan on isompi ongelma kuin se, että ihmiset ajautuvat sen vuoksi pettämään. Seksi on lopulta vain seksiä. Välinpitämättömyys on henkistä väkivaltaa. Ihmisiä pitäisi kannustaa vielä enemmän eroamaan huonoista suhteistaan, vaan kun se menee usein toisin päin, että erovia syyllistetään siitä, että eroavat liian löyhin perustein. Ihminen on ihminen ja jos hän ei saa läheisyyttään kotoa, niin hän hakee sitä muualta ja väitän, että läheisyyden ja ihon kaipuu on suurempi syy pettämiselle kuin panetus ja himo.
Ja jos haluaa pitää yllä kulissia, niin pettämistilastot eivät ainakaan jatkossa tule pienenemään. Ihmiset tekevät mitä tekevät, mutta itse en halua koskaan moralisoida, koska moralisoisin siinä samalla itseäni ja koko ihmisyyttä. Ihmisyyteen kuuluu heikkous ja heikkouteen kuuluu armo.
Itse olen ehdottomasti armon ja anteeksiantamisen puolella.