”Olen ollut hänen ystävänsä vuosia. Olin nähnyt hänen olemuksessaan surua pitkään. Kunnes kysyin häneltä ollessamme kauppakeskuksessa kahvilla että mitä hänelle kuuluu, kerro oikeasti.
Hän kertoi että hänen miehensä lyö häntä fyysisesti ja henkisesti ja hän ei ole uskaltanut puhua asiasta kenellekään, koska pelkää. Tämän jälkeen sovimme, että alamme tavata säännöllisesti ja alan hänen kanssaan löytämään keinoja erolle. Hän on ihana ihminen ja halusin olla hänelle niin isona tukena kuin vain voin. Muita hänellä ei tukena ollut. Hänen miehensä oli taitava hurmaamaan ihmisiä ympärillään. Nainen pelkäsi että kukaan ei uskoisi että kotona hän on hirviö joka on vaarallinen.
Ensin suhteemme oli ystäväsuhde. Annoin hänelle hetken ajan turvapaikan jossa rauhassa hengittää. Mietimme yhdessä strategiaa miten nainen saisi lähdettyä. Häntä oli uhattu jopa tapaamisella. Tukea nainen haki lisäkseni myös esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaan keskittyvältä nollalinjalta.
Suhteemme muuttui isommaksi ja lopulta olimme tilanteessa jossa pidin naista lähellä, sylissä. Rakastuimme. Koskaan emme vieneet tilannetta yhtään pidemmälle. Ei siksi että emme olisi halunneet tai voineet, vaan siksi että halusin varmistaa naiselle sen että en ole yksi lisämulkku hänen elämässään ja käytä hänen hätäänsä hyväkseni.
Hänen toiveistaan kirjoitan tämän tarinan. Häntä ahdistaa tästä blogista lukemansa kommentit ja niin ahdistaa minuakin. Miten te kehtaatte syyllistää ja syyttää häntä? Missä helvetissä on empatiakykynne? Ihanko totta olette sitä mieltä että nainen on pettäjä? Ihanko totta hänen olisi pitänyt yksin taistella irti syvän väkivaltaisesta suhteesta? Miksi heti aloitte miettiä seksiä? Mitä se teille edes kuuluu, vaikka sitä olisi ollutkin. Hävetkää.
Toivon että häntä syyllistäneet eivät itse ole koskaan samassa tilanteessa. Siinä tilanteessa että yksin ja ahdistuneena hakee poispääsyä ahdistavasta ja vaarallisesta umpisolmusta ja vastassa on sormia heristävien joukko.
Hän on nyt enemmän turvassa. Hän rohkeni lopulta irtaantumaan turvakodin kautta. Lähestymiskielto on haettu ja uusi elämä pienin askelin alkamassa. Se vaatii tukea, terapiaa ja kärsivällisyyttä. Aion olla yhtenä osana siinä mukana ystävän roolissa. Tapahtuuko joskus jotain muuta niin sen elämä näyttää.
Siitä aion pitää huolen, että syyllistäjien kaltaisten ihmisten kanssa hänen ei tarvitse aikaa viettää. Sen haluan sanoa, että joskus kannattaa miettiä että mitä sanoo ja mitä ei tilanteista joissa itse ei ole ollut mukana.
