”Jos lisäät sun käytökseen aina välillä miehisyyttä ja sopivaa komentamista, sellasta maskuliinista otetta, niin sun nainen varmaan pitää siitä ja sitä kautta alkaa suhtautumaan myös rakkaudenkipeään käytökseen paremmin.
Mun arvaus on, että sun käytös noina hetkinä tuntuu sun paremmasta puolesta joltain osin niin femininiiseltä, että se ei oikein sytytä pohjimmiltaan maskuliinisuudesta ja miehisyydestä pitävää heteronaista.
Jos tää sytyttämättömyyden fiilis kertautuu toisensa jälkeen ilman vastapainoa, niin on aika luontevaa, että se alkaa sapettaa. Mun tarkoitus ei oo mitenkään kyseenalaistaa sun tai muidenkaan käytöksiä, vaan tuoda vaan esille tämän aika luontaisen dynamiikan, joka usein on olemassa ihmisen mielessä jo jostain mistä lie evolutiivisistä sun muista syistä.”
Piti lukea tämä teksti useampaan kertaan, ennen kuin edes ymmärsin jutun pointin. Ymmärtänättömyys johtui siitä, että tämä on niin kaukana omasta ajatusmaailmasta ja parisuhteen dynamiikasta.
Tämä on suoraan 50- luvulta, jolloin osa naisista (huom!! Ei silloinkaan kaikki) etsivät lähinnä itselleen elättäjää, koska perheetön nainen ei ole mitään. Miestä, joka määrää kaapin paikan ja huomio tähän kohtaan!! Isänsä korviketta, koska näin se oli aina ollut. Mies määrää.
Vedetään todella paljon mutkat suoriksi, varmasti on muitakin, kuin tekstin kirjoittaja, joka tykkää tämmöisestä, mutta evoluution vetäminen tähän, saatikka yleistäminen, että kaikki naiset tykkää on ihan absurdia. Missä maailmassa kirjoittaja elää??
Ei, kaikki naiset ei tykkää, ei todellakaan. Vielä sanon, että kenenkään ei pitäisi tykätä . Jos tämmöistä on parisuhteessa, kummankin pitäisi kuitenkin ymmärtää missä raja kulkee. Naisen pitää pitää rajat tälle ja miehen älytä kunnioittaa toisen rajoja. En sano, ettei tämmöistä voisi olla, mutta kuulostaa aika utopistiseltä, että tämä kovin usein toimii hyvin.