Julkaisen kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa julkaisemani tekstin uudestaan, koska kirjoittamani aihe on aina ajankohtainen.

 

Sehän alkaa olla selvää. Suomalainen parisuhde kuolee kosketuksen puutteeseen. Sen kertovat tilastot ja yksittäiset tarinat. Kuten viesti naiselta, joka tahtoi seksiä. Niin hän halusi itseään kuvailtavan. Hän eli parisuhteessa, jossa kaikki oli ihan hyvin. Arki rullasi, puitteet olivat kunnossa, lapset tehtynä ja ulkomaille pääsi vähintään kerran vuodessa. Kaikki oli kunnossa, paitsi se kaikkein tärkein asia parisuhteessa. Nainen kaipasi kosketusta, nainen kaipasi seksiä, mutta ei saanut kumpaakaan.

Aina se sama yleistys. Mies riutuu seksin puutteessa ja saa helpotusta oloonsa aina silloin, kun naisella ei ole pää kipeä. Mies saa, nainen antaa. Mies haluaa seksiä keskimäärin enemmän kuin nainen. Miehelle seksi on tärkeämpää kuin naiselle. Mies panee, nainen rakastelee. Mies on subjekti, nainen objekti. Mies haluaa, nainen pihtaa. Aina näitä samoja yleistyksiä, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se taitaakin olla niin, että nainen on se, joka elää puutteessa. Koska naiselle seksiä ei ole se, että mies hieroo itseään naista vasten kerran viikossa peiton alla. Nainen ei koe seksiksi sitä, että on miehen seksin mahdollistaja. Näin minulle kirjoittaa nainen, joka tahtoi seksiä. Nainen, joka tahtoo seksiä. Nainen, joka nauttii seksistä. Nainen, joka tahtoo olla subjekti. Nainen, joka panee. Nainen, joka kokee olevansa seksuaalinen ihminen ja näyttää sen häpeilemättä. Nainen, jota moni mies pelkää.

Ei tarvitse mennä monia vuosikymmeniä taaksepäin, kun seksiin avoimesti suhtautuva nainen leimattiin likaiseksi. Naisen ei kuulunut puhua seksistä eikä osoittaa haluaan. Ei tarvitse mennä monia vuosikymmeniä taaksepäin, kun nainen ei saanut mennä yksin ravintolaan. Nainen oli merkitty miehelleen, joka tyydytti itseään vähät välittämättä naisen tarpeista tulla tyydytetyksi. Nautinto oli korvamerkitty vain miehen koettavaksi. Nainen ei ollut lähimainkaan samalla viivalla seksin suhteen miehen kanssa. Uskonto sekoitti seksuaalisuutta tekemällä seksistä piilossa tapahtuvaa puuhastelua. Naisen oli oltava kunniallinen ja kunniallisuuteen ei avoin seksuaalisuus ja seksuaalinen halukkuus kuulunut.

Luojan kiitos, nuo ajat ovat takanapäin. Siltikin pieniä rippeitä tuon aikakauden arvomaailmasta on jäänyt keskuuteemme pyörimään. Avoimesti seksiin suhtautuva nainen tuntuu olevan vieläkin kummastelun aiheena aivan samoin kuin julkisesti tunteita näyttävä mies. Maailmankirjat ovat menneet sekaisin, kun mies itkee ja nainen panee. Vähän niin kuin nainen, joka halusi seksiä, asian ilmaisee; miehelleni oli järkytys, kun sanoin hänelle katsovani joskus yksin ollessani pornoa. Eihän naiset pornoa katso, hänen miehensä oli sanonut. Sellaisen ahtaan ajatusrakennelman mies oli päähänsä rakentanut, käyttäen rakennusaineena ikiaikaisia käsityksiä, jossa sukupuolille on kirjoitettu roolit.

Kyselyjen mukaan naisemme haluavat seksiä enemmän. Onko tämä nyt niin vaikea asia sisäistettäväksi. Nainen ei ole seksissä se passiivinen osapuoli. Nainen ei ole koskaan ollutkaan se passiivisempi osapuoli. Naisen rooliksi on yritetty se kylläkin kirjoittaa, mutta nyt on aika kirjoittaa parempia ja oikeimpia rooleja. Ei tämän pitäisi olla niin vaikeata. Nainen haluaa seksiä ja haluaa nauttia seksistä. Nainen ei ole seksissä antaja. Naisen pitää saada olla saaja. Koska nainen haluaa seksiä, niin naisen on sitä saatava. Kyllä meidän miehien pitää ottaa se antajan rooli, jotta naisemme saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan. Eivätkä he onneksi aina siihen edes meitä miehiä tarvitse ja se on meille uudistushaluttomille ja ikiaikaisissa rooleissa roikkuville miehille ihan oikein.

Mitäpä jos alkaisimme tehdä seksiä haluaville naisillemme jotain. Mitäpä jos kysyisimmekin sen sijaan, että kysymme, mitä ruokaa tänään on, että mitä haluaisit minun sinulle tekevän. Mitäpä jos huomaisimme sen naisemme. Mitäpä jos antaisimme niiden luutuneiden arvojen haihtua pois. Rakkauden antamisessa kun ei kannata pihtailla. Rakkaus on siinä mielessä jännä asia, että antaessaan sitä, sen määrä vain lisääntyy. Kun taas mitä vähemmän sitä antaa, niin sitä varmemmin se loppuu.

Niin kuin kävi naiselle, joka tahtoi seksiä. Koskemattomuus ja seksittömyys johtivat rakkauden loppumiseen. Elävä aine tarvitsee ravintoa, niin nainen minulle kirjoitti. Nainen elää nykyään sinkkuna. Seksiä nainen sanoo haluavansa edelleenkin eikä koe häpeää siitä, että ei haluaan piilottele. Hän haaveilee kosketuksesta, joka on kohdistettu hänen tarpeisiin. Hän haluaa, että häntä kohdellaan naisena, jolla on oikeus tulla tyydytetyksi.

Ei tämän niin vaikeaa pitäisi olla. Mietitään hetki torkkupeittoa. Se on sohvan nurkalla lojuva peitto, jonka alle on iltaisin kiva mennä kyyhöttämään. Kuinka helppoa on mennä tuon peiton alla kyyhöttävän lähelle. Nostaa peitto hänen päältään. Siirtää se hänen alle. Ottaa torkkupeitosta vain yksi kirjain edestä pois. Rakastaa niin pitkään ja täysillä, että molemmilla on onnellinen olo.

Että eivät kaikki parisuhteemme päättyisi kosketuksen puutteeseen.

1 kommentti

  1. Kiitos SAMI!

    Puhut niin asiaa ja olen todella onnellinen, että miehenä tuot tätä näkökulmaa esille! Toivon todella, että tämä(kin) asia herättää ihmisiä ajattelemaan ja kyseenalaistamaan asioita siinä omassa ympyrässään.

    ”Nainen, joka tahtoo seksiä. Nainen, joka nauttii seksistä. Nainen, joka tahtoo olla subjekti. Nainen, joka panee. Nainen, joka kokee olevansa seksuaalinen ihminen ja näyttää sen häpeilemättä. Nainen, jota moni mies pelkää.”

    Kyseinen lainaus kuvaa minua nykyään, mutta tämä kaikki oli piilossa / tukahdettuna melkein 10 vuotisen parisuhteen ajan kunnes rohkenin olla rehellinen itselleni ja tulla pimeydestä valoon. Jättää suhteen, jossa en tätä puolta itsestäni pystynyt ikinä toteuttamaan.

    Aina voi päättää toisin, elämä on valintoja ja jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *