”Tavattiin kesäkuussa 2018 kolmen päivän netissä kirjoittelun jälkeen. Olin jo alkanut luopumaan toivosta, että joskus löytäisin kumppanin joka vastaisi omia tarpeitani. Tiesin, että olisin myrkyllinen kumppani kenelle tahansa, joka ei ole valmis suhteessaan olemaan se jolle kaapin paikka ja moni muukin paikka näytetään. Olen umpikinky, täysin dominoiva nainen niin makuuhuoneessa kuin muissakin paikoissa. Kauan vaniljana eläneenä tiesin jo siitä saaneeni tarpeeksi yli kolmekymppisenä. Elämä loppuu liian pian, jos sitä ei elä.

Kutsuin kotiini miehen. Komean, sanavalmiin, tunteistaan puhuvan ihanan ihmisen, joka oli lukenut minun viestit ajatuksella ja toi lempinamujani ja pepsi maxia kukkien sijaan tullessaan. Ja tämän kaiken lisäksi hän on alistuva, täysin omasta halustaan. Sovimme yhdessä rajat, joita noudatamme. Kaikesta en määrää, valtani ei asetu kumppanin lapsiin liittyvissä asioissa eikä hänen talouteen millään lailla.

Kolmen ja puolen vuoden jälkeen emme asu yhdessä emmekä sitä aktiivisesti suunnittelekaan- näemme silti viitenä päivänä viikossa. Lapset tuskin tietävät meidän dynamiikasta, eipä se heille kuulukaan.

Vaikka minulla on valta laittaa kumppani tekemään ”ihan mitä tahansa” niin en tee sitä. Joskus hän syö ruokansa lattialla istuen ilman ruokailuvälineitä, mutta emme tee näitä asioita kuin kaksin tai turvallisessa seurassa. Kinky-yhteisö on paras joukkio ihmisiä, joita olen elämääni löytänyt.
Tiesin jo alusta asti, että kumppanini pitää myös miehistä. Ja sovimme siitä jo ihan alkumetreillä, että hän voi käydä miesten kanssa touhuamassa. Minulla on lupa myös touhuilla muiden kanssa, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sellaista ihmistä jonka kanssa demiseksuaalina klikkaisi riittävästi.

Rakkautta meillä riittää yhdessä paljon, vakavasti romanttisia suhteita kumpikaan ei tämän nykyisen suhteen lisäksi halua.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *