”Tässä mun teksti miksi parisuhde mun puolison kanssa on ihanaa.
Mun elämä on ollut yhtä vastoinkäymistä siitä asti, kun tähän maailmaan tupsahdin. Tosi vaikea lapsuus, pahat traumat ja pelkotiloja joka lähtöön. Sen jälkeen huonoja suhteita, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Siinä on jo aika rikkinäinen ihminen. Mutta sitten tulee kuvaan mukaan mun nykyinen aviomies.
Tavattiin ekan kerran aikuiskoulutuksessa 2013. Heti meillä kavereina synkkas ja monien mutkien kautta löydettiin toisemme uudestaan 2019. Se oli aikalailla menoa siltä istumalta, vaikka mua aluksi mietitytti kaikkien huonojen kokemusten jälkeen, että voiko noin ihanaa ja kilttiä ihmistä oikeasti ollakkaan.
Tää ihminen ymmärsi mua, oli mulle kiltti ja huomaavainen. En ollut aiemmin semmoista huomioo keltään saanut kun häneltä. Hän on lämmin ja turvallinen, mun oma rakas kenen kanssa ei tarvitse pelätä ja tiedän, että hän rakastaa mua just tämmöisenä kun oon. Monesti jos meillä on vaikeaa, todetaan, että yhdessä selvitään ja tärkeintä on se, että toinen on siinä vierellä.
Oon niin kiitollinen, että kaiken kamalan jälkeen mun elämään tuli tämmöinen ihminen ja koen, että asiat on vihdoin just niinkun ne kuuluu olla. Mun mies on maailman kultaisin ihminen, hän on meidän lapsille rakastava isä ja isäpuoli. Meillä on ihan omat läppämme ja juttumme, enkä oo ikinä mun elämäni aikana nauranut niin paljon kun meidän yhteisten vuosien aikana. Hän on mun rakas puoliso, mun paras ystävä ja mun kallio. Kumpa kaikilla muillakin olis yhtä hyvä ihminen elämässään. Olen vaan niin äärettömän kiitollinen, että hän on tässä.”
