Tilanne elävästä elämästä. Kertoja nuoren naisen kummitäti.
Nuori nainen iältään viisitoista. Hänen seurassaan aikaa viettävä kummitäti huomaa hänessä ahdistuksen. Kysyy, että onko jotain huolia. Nuorella on kummitätiinsä hyvä suhde. Hän kertoo huolensa. Kuukautiset myöhässä ja on ollut suojaamatonta seksiä.
Miksi nuori uskaltaa kertoa juuri hänelle?
Äidilleen ei uskalla kertoa. Ensimmäinen kommentti olisi tuomitseva ja ehdoton. Syyllistävä ja luotaantyöntävä. Joka tapauksessa sävyltään sen kaltainen, että ei tee mieli asioitaan avata, varsinkaan elämän isoja asioita. Tuen sijaan tulee välitön saarna.
Kummitädiltä ei tule. Nuori tietää, että ei tule ja siksi uskaltaa kertoa. Kummitäti on ansainnut nuoren luottamuksen. Hän tietää olevansa turvassa. Niin kuin onkin, sillä ensimmäisenä kummitäti sanoo, että kiitos kun kerroit.
Suora leikkaus parisuhteisiin.
Parisuhteessa puhumattomuutta. Aina puhumattoman vika. Aina. Miksi ei osata puhua? Miksi ollaan tärkeistäkin asioista hiljaa? Miksi puoliso ei saa sitä suutaan auki?
Hmm.
Mitä jos kysyisi kysymykset ensin itseltään? Olenko minä ihminen, jolle on helppo kertoa asioistaan? Olenko minä ihminen, joka ensimmäiseksi sanoo puolisolleen, että kiitos kun kerroit, arvostan rehellisyyttäsi.
Miten sinä reagoit? Puolisosi kertoo avoimesti ja rehellisesti, että on tullut suudelleeksi illanistujaisissa toista ihmistä. Kiitätkö ensimmäisenä rehellisyydestä vai heitätkö ensimmäisenä käteen osuvalla esineellä? Miten otat vastaan? Oletko ehdoton? Oletko jyrkkä? Oletko sellaisen luottamuksen arvoinen, että sinulle voi kertoa?
Nimittäin silloin saattaa käydä niin kuin 15 -vuotiaalle nuorelle naiselle. Hän ei kerrokaan lähimmälle ihmiselleen, koska pelkää kertoa. Vanhempi on menettänyt luottamuksen. Sellaiselle ihmiselle jättää kertomatta. Niin tapahtuu parisuhteissakin. Sama tilanne. Toinen on tullut suudelleeksi illanistujaisissa. Jättää kertomatta, koska pelkää kertoa virheestään.
Niin ehdottoman ja jyrkän vanhemman, puolison, esimiehen ja niin edelleen edessä tehdään. Ehdottomuus ei aiheuta luottamusta, vaan murtaa sitä. Tiedät, että ensimmäinen lause ei ole, että kiitos kun kerroit, vaan aivan jotain muuta. Sinua ei hyväksytä virheellisenä. Niin kuin virheettömiä olisi edes olemassa.
Avoimuuden ilmapiiri. Sellaiseksi kutsutaan ilmapiiriä, jossa ihmisen on helppo olla. Silloinkin, kun hän on tehnyt jotain ei niin kaunista. Sellaisessa ilmapiirissä teini kertoo vanhemmilleen asioistaan. Ehdottomassa ja jyrkässä ilmapiirissä jättää kertomatta.
Avoimuuden ilmapiiri. Sellaisessa ilmapiirissä puolisoilla ei ole salaisuuksia, koska ne uskalletaan kertoa ilman pelkoa hylkäämisestä, tuomitsemisesta tai muusta rakkautta rienaavasta tavasta. Sellaisessa ilmapiirissä hyväksytään, että ihmisessä on virhe ja se saa näkyä. Sellaisessa ilmapiirissä ei tarvitse valehdella tai esittää parempaa. Sellaisessa ilmapiirissä ei edes tunneta termiä kulissi.
Avoimuuden ilmapiiri. Kenenkään ei edes pitäisi suostua muuhun.
Silti, olemme menneisyytemme ja haavojemme vankeja. Ole itsellesi rehellinen ja kysy itseltäsi, että oletko sinä ihminen, jolle on helppo kertoa vaikeitakin asioita? Oletko sinä ihminen, jolle on helppo olla rehellinen, koska ei tarvitse pelätä tuomitsemista?
Oletko sinä ihminen, joka sanoo ensimmäiseksi vaikean asian sanovalle lapselle tai puolisolle, että kiitos kun kerroit? Nimittäin jos et ole, niin sinulta jätetään kertomatta paljon asioita ja se on vieläpä hyvin ymmärrettävää, vaikka sinä et sitä haluakaan kuulla.
Siksi meidän kaikkien olisi muistettava kääntää syyttävä sormi myös itseemme päin.