Minä olen ollut se pettäjä, vaikka korkean moraalin naisena en ikinä ajatellut niin tekeväni.
Ex-puolisoni alkoholiongelma vei perhe-elämältämme pohjan ja arki oli vain selviytymistä päivästä toiseen ja perheen kasassa pitämistä. Se ei ollut helppoa, meillä oli 2 pientä lasta ja minä tein vuorotöitä pitääkseni katon päämme päällä ja ruokaa kaapissa. Exäni oli uupunut ja minä uuvuin yrittäessäni pitää häntäkin pinnalla. Ajattelin, että äkkiä nämä vuosikymmenet vierivät, lapset ovat aikuisia ja voin sitten jättää juopon mieheni ja alkaa elää elämääni sitten joskus 5-kymppisenä.
Oikeasti oli myönnettävä itselleni, että halusin elää kyllä jo aikaisemmin ja näyttää lapsilleni, että on olemassa muutakin kuin toisiinsa ja pahaan mieleensä kyllästyneet vanhemmat. En vain tiennyt, mistä kohtaa hyppään pois kyydistä.
Tein syntymäpäiväni 3 vuotta kärvisteltyäni huonossa parisuhteessa ja olossani päätöksen, että nyt tämä loppuu ja exänikin jotenkin ymmärsi, että tällä kertaa olen tosissani. Parin viikon miettimisen jälkeen päätettiin yrittää vielä kerran kaikki tai ei-mitään tyylillä. Oli hyvät pari kuukautta, mutta niin absurdia kuin se onkin, samojen kuukausien aikana näin yhden tuttavani uudessa valossa. Ennen kuin huomasinkaan, olin hypännyt uuteen sänkyyn.
Moneen kertaan tekohengitetty liittoni exäni kanssa koki kyllä loppunsa sitten aika pian ja nyt känninen vastuunkantamattomuus ja oma totaalinen uupumiseni kotioloihin oli helppo todella pistää stopille, koska nyt olin vuosien tauon jälkeen saanut tarvitsemaani vahvaa toisen ihmisen läsnäoloa. Tiesin, että nyt pitää hypätä, jos kerran meinaa.
Uusi suhde nytkähti liikkeelle täydellä vauhdilla vasta yli vuoden kuluttua enimmäisestä kerrasta, mutta se oli hyvä, koska minulla oli aikaa seistä omilla jaloillani ja jäsentää itselleni, mitä tulevaisuudelta haluan. Petin, mutta tällä hetkellä olen hyvässä, vahvassa ja tasavertaisessa avoliitossa ihmisen kanssa, joka tukee minua ja lapsianikin. Petin mutta sain pettämisellä aikaan tilanteen, joka mahdollisti jotain parempaa.
Minulla kävi hyvä tuuri, jos näin voi sanoa. Petin vaikka ajattelin, etten ikinä alennu moiseen. Petin mutta sain oman elämäni takaisin.
Miten bloggarin omat pettämiset?
Ovatko ne olleet bloggarin mielestä oikeutettuja ja johtaneet siihen että bloggrin elämä on saatu ”takaisin”?
Miten bloggarin 2018 solmitulle avioliitolle kuuluu nykyään? Vai onko aihe Sami sinulle herkkä?
Jos haluat jutella minulle henkilökohtaiseen elämääni liittyvistä asioista niin voit laittaa minulle sähköpostiin viestiä, niin voimme jutella kaksin henkilökohtaisista asioista. Voin antaa sinulle sähköpostissa numeronikin niin voimme jutella näistä asioista puhelimitse? Tiistai sopisi minulle hyvin. Minulla on silloin lapseton päivä. Olisiko tämä sinulle ok? Vai onko helpompi jatkaa nimimerkin takaa henkilökohtaisten asioiden kyselyä? Hyvää uutta vuotta 2022 ja kiitos että seuraat blogiani tänäkin vuonna. Huomiosi on yksi lisä sille, että voin jatkaa sen parissa työskentelyä tänäkin vuonna. Hyvää vuotta myös parisuhteellesi. Pitäkää siitä huolta.
Tulkitsen tämän hiljaisuuden niin, että et sitten ollutkaan kiinnostunut keskustelemaan kanssani? Niin arvelinkin. Kunhan nimimerkin suojasta halusit käydä vähän huutelemassa. Hienoa että juuri sinä vaadit muilta selkärankaa. No tuskin edes näet tässä mitään tekopyhää. Leppoisaa vuotta 2022 anyway. Terkuin, Pettäjäbloggari 76