”Ei paneminen ole ruma sana, eikä se ole rumaa. Sehän on suorastaan ihanaa, kiihottavaa ja parhaimmillaan aivan mahtavaa! Sitä minä kaipaan.
Kaipaan niin, että melkein sattuu.
On hyvä mies, ihana ja rakastettu. Ei lyö, osaa käyttäytyä, tekee työnsä hyvin ja siivoaa kotona. Ottaa osaa arkeen, keskustelee ja on läsnä. Kysyy, mitä haluaisin. Tehdään paljon yhdessä.
Paitsi pannaan.
Ei meillä rakastellakaan. Hän uskottelee haluavansa, muttei tee aloitetta, paitsi kun huomaa, että on kulunut kauan edellisestä kerrasta. Hän ei himoitse minua. Luulenpa ettei ole koskaan himoinnutkaan. Ja on siihen syykin. Sairaus, jota ei ole hoidettu aikanaan.
Nyt hoidetaan yhtä osaa, vaan ei koko miestä. Ja voi olla jo liian myöhäistä. Olen ehdottanut lääkäriä, mennään yhdessä ja jutellaan. Mennään terapiaan, hankitaan apua. Hänelle se ei ole ongelma.
Tai tietysti on, se ettei seiso.
Tai joskus, muutaman kymmenen sekuntia. Yhden tai kaksi kertaa se on ollut sisälläni. Välissä oli kolme vuotta. Lupasi puhua lääkärin kanssa. Ei puhunut. Sanoi kokeilleensa Viagraa, ei ollut auttanut.
Kerran totesi minun haluavan vain munaa. Panemista. Niin minä haluankin. Mutta en vain. Siltikin, haluaisin että minua himottaisiin, haluttaisiin, pantaisiin, rakasteltaisiin. Ei se riitä, että tavan vuoksi hinkataan ja hinkataan niin, että melkein savu nousee.
Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi, kun haluaisin niin paljon.
Yritin kauan sitten ehdottaa, että hoitaisin nämä asiat muualla, kun ei kerran selvästikään huvita. Eikä haluta. Se nyt ei tietenkään käynyt. Tiedän, ettei rakastelu vaadi penetraatiota. Se ei tunnu rakastelulta. Se tuntuu suorittamiselta.
Järki sanoo, että juokse, lähde pois. Luovuta. Mutta entä jos jostain saisikin apua? Entä, jos hän haluaisikin hoitaa asiaa? Olisi vaan niin ihanan houkuttelevaa… panna.
Sitä ihmistä, jota rakastaa.
Olen pahoillani, voin kuvitella miltä tuntuu, kun itse haluaa ja toinen ei. Asia ei tietenkään muutu mihinkään, jos toinen ei tee asialle yhtään mitään. Hankala tilanne kertakaikkisen.
Oletteko kokeilleet seksileluja? Jos hän tyydyttäisi sinut esim vibraattorilla, tekopeniksellä yms. Jos hän on haluton tyydyttämään sinut muilla konsteilla, niin se on toki iso ongelma itsessään ja varmasti myös loukkaavaa. Koska jotenkin odottaisi toisen huolehtivan sinusta, jos itse ei kykene seksiin. Koittaisin vielä keskustella noiden seksilelujen mukaan otosta ja siitä, että sinä haluta sen tyydytyksen säännöllisesti. Sinulla on oikeus tulla huomioiduksi myös seksin suhteen. Ei voi olettaa, jos itse ei halua, että ei toinenkaan tarvitse.
Uskon että miehellä on nyt niin kauheasti paineita seksistä ja seisokista että ei enää uskalla kokeilla jos tulee pettymyksiä. Tähän yhteiskuntamme ajaa. Kunnon mies on vain sellainen joka panee tuulessa ja tuiskussa. Lisäksi siihen lisätään että aina tulee tyydyttää nainen niin että sinkkuelämän Samanthakin olisi tyytyväinen. Lisäksi kun miehellä ei ole lupaa näyttää heikkouttaan yhteiskunnassa niin silloin asian kanssa vetäydytään kuoreen. Ensiksi mies pitäisi saada pois kuoresta ja sitten ruveta hoitamaan ongelmaa. Miten sen teet onkin se kysymys..
On ihmisiä, joilla ei ole seksuaalista halua. Ei miehiin eikä naisiin.Neutreja. Jospa ostaisit itsellesi sopivia tyydytysvälineitä ja ehkä hänkin voisi innostua käyttämään niitä sinuun yhdessä kun huomaa sinun nauttivan eikä häneen kohdistu suorituspaineita.