Onnea yli 65 -vuotiaat naiset. Teidän ikäryhmässänne on viimeisen kymmenen vuoden aikana erottu kaksinkertaisesti enemmän kuin aiemmin. Olette vihdoin uskaltaneet alkaa eroamaan vuosikymmenten häpeän jälkeen.
Muutos on kaunis ja tarpeellinen. Asian kertoi omin sanoin yksi ikäryhmään kuuluva yli 65 -vuotias nainen ET -lehden artikkelissa. Hän kertoi sen, minkä kaikki olemme jo tienneet. Hänen sukupolvessaan nainen on ollut yleisesti roolissa, jonka alle itse nainen on tarpeineen jäänyt. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä, joskin artikkelin nainen harmittelee, että ei vapauttanut itseään jo aiemmin elämälle.
Artikkelin kummallisinta antia oli naisen kertomus siitä, että kerrottuaan erostaan hänen jo pitkällä aikuisuudessa olleille lapsilleen, niin he eivät hyväksyneet äitinsä ratkaisua. Kun taas nuoressa aikuisuudessa olevat naisen lapsenlapset hyväksyivät mukisematta. Tämäkin todistaa monen muun asian tavoin, että nuoremmat sukupolvet ovaf vanhempia viisaampia ja vapautuneimpia.
Minulla on meille kaikille pieni uutinen. Kas kun meidän omat parisuhteemme eivät kuulu millään tavalla vanhemmillemme, vaikka sellaisiakin vanhempia kuulemma on, jotka sekoittavat lusikkansa vielä aikuisten lastensakin parisuhdekuppeihin. Aivan samoin vanhempiemme parisuhteet eivät kuulu aikuisille lapsille millään muotoa. Siksi onkin viimeistään tässä vaiheessa aika harkita napanuoransa katkaisemista molempiin suuntiin.
Minä otan ilolla vastaan uutisen yli kuusikymppisten uskalluksen eroihin. Tämä rohkeus tuo heidän viimeisiin vuosikymmeniin rutkasti lisää hyvinvointia ja onnellisuutta. Sillä vaikka avioliitto on parhaimmillaan mitä kaunein kahden ihmisen välinen rakkaussuhde,.niin liian usein se on pelkkää tavan mukaan elettyä merkityksetöntä pakkotoimintaa, joka näivettää ihmisen eläväksi kuolleeksi.
Tämän vuoksi toivotan vielä uudestaan onnea kaikille teille ihmisille, jotka uskallatte katkaista itse sukupolvenne häpeätaakkaa. Sillä ero on hyvinvointiteko ja rakkaudenosoitus elämänne tärkeimmälle ihmiselle, eli itsellenne.
Kiitos. En tarvitse edes lukea ts. en edes lukenut em tekstiä, koska olen niin samaa mieltä. Onnittelut meille yli 60 v, huom yli 60v naiset, että olemme uskaltaneet lähteä jopa yli 40v olleesta avioliitosta. Sanoisin, että kaiken teimme.., mutta mitä saimme.., siitä rakkaudesta, johon nuorena noin alle 20 v minäkin lähdin. Minä sain suht ison laskun pesänjakajalta ja lisäksi kahdelta asianajaltani, toinen hoiti eroa ja toinen lähisuhdeväkivaltaa ja eksäni hakemia lähestymiskieltoja, koska minähän se rikollinen olin, kun hän kuristi minua lopuksi (ja kiskoi ennen sitä vaatteeni pois, niin että olin alasti hänen allaan, kun hän istui hajareisin päälläni) kun kerroin lähteväni pahoinvoinnistani. Tosin hänellä oli/ on uusi emäntä talossamme, eksän mukaan ei asu vakituisesti, mutta ulkopuoliset ja hänen sukulaistensa ovat havainneet, että tämän rouvan auton on paikalla 24/7. Tätä psosessia on nyt kestänyt elokuusta 2019 ja loppua ei tunnu olevan, kun on käräjänoikeus ja sitten hovioikeus jne..