Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja ministeri sanoi viime viikolla, että kristinuskon ydin ei ole lähimmäisenrakkaus. Sitä se ei ainakaan kristillisdemokraattien politiikassa ole. Siinä missä Raamatussa Jeesus mursi leipää ja jakoi kalaa köyhille niin KD lähinnä murtaa hallituksesta käsin köyhien toimeentulon ja elämisen edellytykset. Siinä missä Raamatussa muutettiin vesi viiniksi niin hallituksesta käsin KD on muuttanut veden kahdeksan prosenttia alkoholia sisältäväksi lonkeroksi ja seteleiksi joita ei jaeta köyhille vaan yksityisten terveysjättien osakkeenomistajille ja laillisen eläinrääkkäyksen, jota turkistarhaukseksi kutsutaan, jatkamiseksi.
Kristinuskon rakkauden kaksoiskäskyssä lähimmäistä pyydetään rakastamaan niin kuin itseänsä. Tätä oleellisesti kristinuskoon kuuluvaa kohtaa KD rikkoo päivittäin harjoittamallaan politiikalla. KD rakastaa heitä joilla on jo kaikki, mutta on mukana viemässä heiltä joilla ei alunperinkään ole paljoa. Ehkä tämä käänteinen Robin Hood -ajatus jossa köyhiltä otetaan ja rikkaille annetaan on 2020 -luvun kristillistä sanomaa mikäli sitä katsoo kristillisdemokraattien näkökulmasta
Lähimmäisenrakkauteen ei myöskään heidän kohdallaan kuulu ihmisen rakastaminen sellaisena kuin ihminen on. Eräs puolueen kansanedustaja kannattaa väkivaltaisia eheyttämishoitoja joissa hänen mielestään väärin rakastavia hakataan henkisesti niin kauan että hän oppii rakastamaan oikein. Tässä suhteessa puolue on hyvin venäjähenkinen, sillä Venäjällä homoseksuaalisuus on kielletty.
Julma on kristillisdemokraattien ihmiskuva. En henkilökohtaisesti tunne Jeesusta kovin hyvin ja en kuulu mihinkään kirkkoon, mutta haluan uskoa, että oikea kristillisyys on silti jotain aivan muuta kuin kristillisdemokraattinen puolue. Sen verran olen Jeesuksesta kuullut, että ei hän puolueekseensa kristillisdemokraatteja ottaisi. Sotisi pahasti hänen arvojaan vastaan.
