Tuli päivä, jolloin nainen antoi periksi ja otti vastaan vieraan kosketusta. Kahden vuoden parisuhdeseksittömyys valui haluna ihastuksensa iholle.
Tämän kaiken nainen kertoi miehelleen. Hän oli rehellinen ja rohkea. Moni jättää kertomatta. Kertoi harrastaneensa seksiä tuntemansa miehen kanssa.
Ei pelkästään tyydyttääkseen seksuaalisia tarpeitaan, vaan tyydyttääkseen kosketuksen kaipuuta ja tunnetta olevansa ihmisen silmissä haluttu. Niitä tarpeita ja toiveita, joita ei parisuhteessaan ollut saanut tyydytettyä vuosiin.
Inhimillinen tarve ja ymmärrettävä tapahtumaketju. Pettämiseksi sitä tekoa on tapana kutsua. Noin puolet parisuhteessa olleista siihen on jossain elämänsä vaiheessa ajautunut.
Alhaiseen tekoon, joka on helppo tuomita. Eikä siinä mitään. Ei sellaista pitäisikään tehdä toiselle ihmiselle.
Niin kuin ei pitäisi olla välinpitämätön. Torjua kerta kerran jälkeen puolisonsa yritykset tulla lähelle. Olla täysin huomioimatta puolisonsa toiveet ja tarpeet. Katsoa ohi. Suhtautumalla kuin ilmaan. Pitämällä puolisoaan vain toisena vanhempana yhteisille lapsille. Olla olematta toiselle rakastettu.
Suoria lauseita naisen viestistä.
Sitä harvoin tullaan niin äänekkäästi tuomituksi. Sitä, että on vuosia tullut kohdelleeksi puolisoon huonosti. Se ei näytä ulkopuolisille niin pahalta kuin pettäminen. Pettäjästä tulee hetkessä suhteen syyllinen. Pettäjästä piirretään kuvaa petollisesta ja huonosta ihmisestä.
Useita vuosia puolisoaan huonosti kohdellut pääsee kuin koira veräjästä. Hänen ei tarvitse kokea syyllisyyttä välinpitämättömyydestään. Pahimmissa tapauksissa hän ei edes tule katsoneeksi koskaan peiliin ymmärtääkseen oman osuutensa tapahtuneeseen.
Pahaltahan se tuntuu tulla petetyksi. Olen kokenut sen kerran. Sen jälkeen on vain katsottava totuutta silmiin. Mietittävä, että miksi niin on käynyt? Mitä vaille rakastettu on jäänyt kanssani? Eikä pelkästään tehdä itsestään uhria, jota kohtaan ollaan oltu kohtuuttoman ilkeitä.
Ei pettäminen hyväksyttävää ole. Se ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Eikä tässä olla uhria syyllistämässä. Ymmärrän silti minulle kirjoittaneen naisen tarinaa, koska asioissa on aina kaksi puolta.
Eivät kaikki meistä ole niin vahvoja ja moraalisesti oikeamielisiä, että tekisivät elämässä kaiken aina oikein ja oikeassa järjestyksessä. Helppo se on sivusta huudella, että pitäisi ensin erota ennen kuin ajautuu vieraille vuoteille. Ei se eroaminen niin yksinkertaista ja helppoa ole.
Tiedän sen, sillä saan viikoittain ihmisiltä viestejä, jotka elävät salasuhteessa.
Täydellinen välinpitämättömyys vai pettäminen? Voiko joku sanoa, kumpi teoista on pahempi toistaan?
Minä en tiedä.
Entäs kun toinen pettää vaikkei suhteessa oo mitään vikaa. Kysyttäessä ei osaa kertoa miksi niin teki… voin rehellisesti sanoa että sen jälkeen olen ollut välinpitämätön, meillä ei enää halata, Ei pussata eikä mitään muutakaan. Mutta tämä kuulemma pettäjälle riittää. Minulle ei. Hieno rakkaustarina päättyi pettämiseen ja välinpitämättömyys päättyy kun minulle ja lapsille löytyy uusi koti.
Täydellisen välinpitämättömyyden koen myös eräänlaiseksi pettämiseksi.
Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Jos mies olis edes vihannu niin se olis tuntenu edes jotain mua kohtaan. Mutta kun jättää toisen huomiotta moneksi vuodeksi niin koin sen henkisenä väkivaltana. Multa evättiin kaikki mahdollisuus läheisyyteen. Ei seksiä, läheisyyttä ei edes halauksia. Eikä tietenkään halua yrittää korjata tilannetta. Viimein mä löysin rohkeuden erota. Nyt mä olen lähes onnellinen.
Kiitos tästä blogista!
Pahinta on kun vaimo tunnekuohuissaan nalkuttaa kaikesta ja syyttää miestä läheisyyden puutteesta, mutta ei itse ole valmis tekemään asian eteen muuta kun syyttelyä ja raivoa. Yritä siinä sitten luoda läheisyyttä…
Suomalaisten pitäisi ottaa oppia ranskalaisista: huolehditaan itsestä ja puolisosta, puhutaan (ja kuunnellaan) ja pussataan eikä vieraissa piipahtaminen ole tuomittavaa. Avoimet suhteet ovat nykyaikaa.
Kyllä on ihmisistä tullut selkärangattomia ja itsekeskeisiä ruikuttajia. Avioliittoon ei pidä mennä ennen kuin on varma että homma toimii. Joskus käy niin että ajan takaa huomaa tehneensä virheen. Silloin ensimmäinen asia on yrittää korjata suhde, ja kahta kovemmalla motivaatiolla jos parisuhteessa on lapsi (tai tuloillaan). Jos mikään ei auta niin sitten erotaan. Ja vasta sitten aletaan harrastamaan irtoseksiä tuntemattomien kanssa. Omalla kohdallani alan voida miltei fyysisesti pahoin edes kuvitellessani olevani jonkun muun kuin vaimoni kanssa ja josko häntä tulisinkin joskus tulevaisuudessa niin loukkaamaan että hän minut potkisi pellolle niin siinäpä tulisi päätepiste meikäläisen seksielämälle. Eikö tämä irtosuhdeguru tosiaankaan ole koskaan ole ollut rakastunut? Tällaiset pohdinnat eivät ole rakastuneen ihmisen murheita.