”Minun aiheena on puolison peliriippuvuus. Tiedän tästä hänen taustastaan. Se oli jo ennen meidän suhdetta. Hän kävi takavuosina terapiassakin ja eteni upeasti asiassa. Olin niin ylpeä hänestä.

Meillä on muutenkin ollut hyvä ja tasapainoinen suhde. Olemme puolisoita, ystäviä ja toistemme rakastajia. Minulla on ollut henkisesti kuormittava vuosi lähiomaisen kuoleman vuoksi ja nyt puolisoni retkahti taas pelaamaan. Isosti. Tuhansilla. Ehkä jopa kymppitonneilla, en tiedä, sillä vaikka pääsisin hänen tilitietoihinsa, niin erään riidan jälkeen hän kielsi minua niitä kyttäämästä ja tajusin, että itseäni suojellakseni on parempikin niin.

Olen hakeutunut avun piiriin siten, että aloitan nyt syksyllä peliriippuvaisten puolisoiden ryhmäterapiat. Minun on päästävä tästä yli ja turvattava oma hyvinvointi. En vain ymmärrä, miten.

Asiasta ei voi puhua ilman riitaa ja minulle kyllä tuodaan hyvin selväksi se, että olen taloudellisesti heikommassa asemassa ja siksi minulla ei ole oikeutta puhua tästä asiasta, kun lainat ja laskut maksetaan.

Olen hajalla. Minun pitää näytellä kotona, että olen kunnossa ja jaksan. Suru on vain väsymystä työviikosta, koska jos sanon, että olen todella pettynyt ja luottamus on mennyt, niin tulee vain riita, kuinka ylireagoin, asia ei kuulu mulle ja ei ymmärretä, miksi se minuun pitäisi vaikuttaa. Pelottaa.

Ennen niin upea suhde kaatuu nyt tähän?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *