Tämä on juuri se mitä itse käyn läpi nyt.
Puoliso on viimeiset 10 vuotta uhannut itsemurhalla jos lähden. Olen ollut 10 vuotta kuolleessa parisuhteessa sen takia, että olen pelännyt. Pelännyt, että hän oikeasti tekee sen ja lapsemme jäävät ilman isää.
Kaksi kuukautta sitten kerroin, että lähden oikeasti. Olen saanut oman kämpän jonne muutan pian.
Hän uhkailee taas kaikenlaisilla jutuilla, mutta on myös samalla tosi hellä ja pyytää anteeksi kaikista virheistä, väittää, että on muuttunut.
Vaikuttaa olevan erilainen, uusi ihminen. En tiedä pystynkö luottamaan siihen.
Olen luvannut, ettemme heti eroa, vaan asumme hetken erillään, ja katsotaan tilannetta.
Oikeasti haluaisin erota samantien, mutta en uskalla. Ehkä tämä on hyvä hetken. Olen päättänyt, etten palaa, mutta en uskalla vielä kertoa hänelle.
Luulen, että hän vaistoaa taka-ajatuksiani. Hän on sanonut että jos oikeasti lähden tuhoan hänen elämäänsä, ja hän voi yhtä hyvin tehdä itsemurhan.
Luulen, että vaikka tämäkin ahdistaa ja sattuu kauheasti, tämä on vain tyyntä ennen myrskyä.
Tulevaisuus pelottaa, vaikka samalla jännittää hyvällä tavalla. En halua tuhota kenenkään elämää, mutta 10 vuotta olen ollut paikassa missä en halunnut olla sen takia, etten tuhoaisi muiden elämiä.
Ehkä nyt on vihdoin aikaa ajatella itseäni.
Typerä olet, muuta ei voi sanoa, kun tuossa tilanteessa pysyt.
Itse elän lähes samanlaista helvettiä. Saan läheisiltä hyviä neuvoja ” tee sitä tee tätä, miksi et tee nuin”
Kun elämä ei ole mustavalkoista, kun olet Jo henkisesti huonossa kunnossa niin päässä ei välillä pyöri yhtään järkevää ajatusta.
Nyt on ero laitettu vireille ja henkinen kiusaaminen vain pahenee. En olisi ikinä uskonut tätä kun meillä oli aidosti mahtava avioliitto. Toinen vain jossain vaiheessa päätti ettei enää halua tätä mutta ei silti päästänyt irti vaan muuttui täysin eriksi ihmiseksi. Alkoi kontrollointi, kyttääminen, uhkailu jne
Jospa tämä tästä joskus iloksi muuttuisi
Ota yhteyttä lähelläsi olevaan turvakotiin ja kerro tilanteestasi. Miehesi toiminta on henkistä väkivaltaa. Turvakodin kautta saat apua ja neuvoja sekä mahdollisuuden käsitellä kokemyksiasi. Älä jää yksin pelon kanssa. Hae apua!
Olin suhteessa, jossa itsemurhalla uhkailu oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Se oli niin tavallista, että lopulta muistan ajatelleeni, että ”tekisi nyt, niin päästäisiin siitäkin…” Todellisuudessa en tietenkään moista halunnut, pikemmin pelkäsin, että jossain kohden hän toteuttaa uhkauksen ja lapset löytävät hänet… Uhkailua ei estänyt lasten läsnäolo – pikemminkin se toimi sille polttoaineena – hän oli kuulemma ”huono vanhempi, josta kukaan ei välitä” ja silloin kaikkien piti kertoa, kuinka paljon hänestä välitettiin…
Itsemurhalla uhkailu on todella raakaa henkistä väkivaltaa. Aikuinen ihminen on vastuussa omasta itsestään ja toiminnastaan, eikä sitä itsemurhaa pysty ehkäisemään – jos joku haluaa itsensä tappaa, niin hän etsii siihen mahdollisuuden tai tilaisuuden, vaikka toinen kuinka yrittäisi vahtia tai vieressä seistä estämässä…Tämän totesi oma terapeutti, kun aiheesta kerran puhuttiin. Itse pysyin suhteessa hyvin pitkään ajatellen, että en voi lähteä, koska toinen jatkuvasti sillä itsemurhalla uhkaili…Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että kyseessä on pahemman laatuinen kiristys… Juu – voi olla, että kun suhteesta lähtee, toinen todella tappaa itsensä… Mutta se on silloin hänen oma päätöksensä, josta kukaan muu ei ole vastuussa. Omassa tapauksessa tämä uhkailu jatkui lähdettyäni, mutta yllättävän pian oli kuulemma ”ehdokkaita parisuhteeseen odottamassa jonossa” ja kyseinen ihminen porskuttaa edelleen, vaikka lähdöstäni on jo useita vuosia…