”Kirjoitin keväällä elämäni suurimmasta muutoksesta, vaikeimmasta ja parhaasta vuodestani samaan aikaan. Jotkut tekstin lukeneet varmasti ajattelivat (ja osa varmaan jopa toivoi), että homma olisi mennyt tähän mennesä jo pieleen. Tiedän että on toki lukijoita, jotka ovat aidosti onnelisia puolestamme – ja onneksi niin.
No ei mennyt peileen. Päinvastoin, tuntuu kuin eläisin tavallaan toista elämää ja ensimmäinen elämä oli vain valmistelua tähän toiseen. Huomasin siinä ensimmäisessä elämässä jo vuosia sitten, etten odottanut elämältä enää mitään, en pieniä enkä isoja asioita. Enkä edes tajunnut, miten tyhjää sellainen elämä on, jossa ei ole mitään mitä odottaa.
Nyt odotan aamuja, että saan herätä rakkaani vierestä.
Odotan iltaa, että saan mennä rakkaani viereen ja hän käpertyy mun selkään ja kietto kätensä mun ympärille.
Odotan yöllä havahtumisia siihen, että rakkaani tulee uudestaan mun selkään kiinni ja kietoo taas kätensä mun ympärille ja silittää mua vähän.
Odotan että pääsen töistä kotiin ja avaan oven jonka takana hymyilevä rakkaani tulee mua vastaan, vaikka hänellä olisi ollut kuinka huono päivä tahansa. Odotan sitä tunnetta kun oven avatessa tunnen lämmön mun sisällä sisälläni astuessani kotiin, jossa saan olla juuri sellainen kuin oon, kaikkine vikoineni ja parhaine puolineni.
Odotan jokaista viikonloppua, oli suunnitelmissa mitä tahansa - tai ei mitään.
Odotan jokaista yhteistä reissua, pidempää ja lyhyempää, kaikilla kokoonpanoilla.
Odotan ihania viestejä päivällä, ja odotan että rakkaani lukee mun lähettämät.
Odotan sitä katsetta, josta leiskuu rakkaus ja halu, ja jokaista pienintäkin kosketusta.
Se että rakkaani haluaa mua, on uskomattomin tunne koko maailmassa, ja aion tehdä kaiken mitä ikinä osaan, että se myös säilyy.
Odotan rakkaani hymyä ja naurua, joka on kaunein ääni koko maailmassa.
Rakastan puolisoni lapsia kuin omiani, ja tiedän että olen myös heille tosi tärkeä. Eläisin kaikki 42,5 vuotta ekasta elämässäni joka kerta uudelleen, että pääsisin edes päiväksi tähän elämään.
Rakas, sä olet uskomattomin ihminen, jonka olen ikinä tavannut, ja arvostan ja ihailen sua päivä päivältä vaan enemmän. Rakastan sua kaikella mitä mulla on, ja aion pitää meistä kiinni ja näyttää että olen kaiken luottamuksesi ja rakkautesi arvoinen jokaisena tän tokan elämän päivänä. Ainoa mitä en enää odota, on että tämä päivä loppuisi. Tätä päivää ei koskaan saa takaisin, ja se menisi hukkaan jos sen vain antaisi valua pois. Tänään on aikaisin mahdollinen päivä tehdä mitä vaan meidän kaikkien elämässä."
