”Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 20 vuotta. Suhde alkoi salamarakkautena ja saimme myös pian lapsia.
Mies on aina ollut hyvä tuki ja erinomainen isä. Mutta.
Alun huumaan jälkeen seksi on kadonnut tyystin. Rakastamme toisiamme, mutta mies ei kykene vastaamaan hellyyden tarpeisiini, mikä on sitten etäännyttänyt minua hänestä.
Kaipaan halauksia, kosketusta ja suudelmia, ne ovat mielestäni oleellisia parisuhteessa. Mies ei osaa mitään näistä. Hänen ajatuksensa hellyydestä on ilmoittaa koska olis tilaisuus saada munaa. Jolloin edetään hyvin suorituskeskeiseen aktiin, jossa ei ole hellyyttä eikä koskettelua.
Se vaan ei riitä. Tunnen itseni yhä yksinäisemmäksi ja etäisemmäksi hänestä. Uskon että hän rakastaa minua, mutta toiveemme eivät kohtaa.
En halua jättää häntä, mutta toisaalta en tiedä miten jatkaa. Olen tehnyt tarpeeni selväksi, kyse ei ole siitä. En käsitä miksei hän pysty halaamaan ja koskemaan.
Ehkä en jaksa enää yrittää.”
”Se vaan ei riitä. Tunnen itseni yhä yksinäisemmäksi ja etäisemmäksi hänestä. Uskon että hän rakastaa minua, mutta toiveemme eivät kohtaa.
En halua jättää häntä, mutta toisaalta en tiedä miten jatkaa. Olen tehnyt tarpeeni selväksi, kyse ei ole siitä. En käsitä miksei hän pysty halaamaan ja koskemaan.
Ehkä en jaksa enää yrittää.”
Uskot, että rakastaa? Rakkaus ei yksin riitä, eikä rakkaus pelasta suhdetta. Suhteessa ei voi olla vapaa matkustaja. Olet mielestäni tehnyt kaiken mitä voi, ainoa enää mitä voi, on lähteä.