” Ennen ajattelin että minä nyt en vaan ole seksuaalinen ihminen, enkä petä (vaikka toinen petti, jäi kiinni, oli kaikin puolin huono kumppani henkisen ja fyysisen väkivallan mestari).

Vaan kun tuosta suhteesta lähdin, aikani parantelin haavojani, niin jo vain löytyi hyvinkin seksuaalinen ihminen tästä yksilöstä! Ja aikansa kun tutustui itseensä, haluihinsa ja tarpeisiinsa yksikseen, niin lopulta uskalsi estoitta antautua himojen vietäväksi toisen kanssa.

Uusi parisuhde ja sen päättyminen sai aikaan oman itsensä ja omien arvojensa kyseenalaistamisen, eli olen nyt sinkkuna pohtinut ja kyseenalaistanut monogamista parisuhdetta, jos ainoastaan seksin saralla suhteessa ongelmia, ja suhde muutoin toimiva molemmille osapuolille.

Ainoa mikä edelleen itsessä saa aikaan vastahakoisuutta, on pettäminen. Jos suhteessa ei seksi tyydytä, mutta toinen on ehdoton monogamisen suhteen kannattaja, niin pettämisen sijaan varmaan itse eroaisin. Harrastaisin sitten sinkkuna seksiä, ja katsoisin löytyykö sellaista seurustelukumppania, jonka kanssa myös se seksi sujuisi, ja jos ei sujuisi niin olisiko hän valmis seksin osalta avaamaan parisuhteen rajoja.

Koska seksi on perustarve siinä missä moni muukin asia, halusi sitä myöntää tai ei. Ja perustarpeen kieltäminen toiselta nyt vaan ei ole oikein.”

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *