Teksti seksistä ja seksittömyydestä julkaistu ensimmäisen kerran 15.4.2017.
Seksitön parisuhde on kuin alkoholiton olut. Muistuttaa etäisesti alkuperäistä tarkoitusta, mutta eihän siinä mitään järkeä ole. Seksi on pyörinyt mielessäni menneen viikon. Ollakseni rehellinen, se on pyörinyt mielessäni siitä lähtien, kun ymmärsin sanan tarkoituksen. Kaiken pohdinnan jälkeen, olen päätynyt tekstini alussa kirjoittamaani lopputulemaan. Parisuhde, jossa ei ole seksiä, ei ole parisuhde.
Saanen hieman aukaista ajatusta. Seksi on hämmentävän väärinymmärretty käsite. Seksistä puhuttaessa puhumme usein suoritteesta. Tuosta seitsemän minuuttia kestävästä lähetyssaarnaaja-asennossa tehdystä panemisesta, joka tuo hetkellisen nautinnon lähinnä seksin toiselle osapuolelle. Se ei oikeastaan ole edes seksiä. Se on velvoitteen suorittamista, jotta voi hyvällä omallatunnolla selittää itselle, että parisuhteessa on seksiä muutaman kerran kuukaudessa.
Seksihän on jossain aivan muualla. Se on kaikki se, mitä tapahtuu ennen sitä seitsemän minuutin panemista. Älkää ymmärtäkö väärin, paneminen on ihan kivaa, mutta jos seksielämä koostuu täysin pelkästä panemisesta, niin seksielämä on kuin yksipuolinen ruokavalio, kaikki hyvät ravinteet jäävät saamatta. Eihän me hyvään ravintolaankaan mennä sen vuoksi, että meillä on hirvittävä nälkä. Nautintoa ja tunnelmaa me sinne menemme hakemaan. Niin sen pitäisi olla seksissäkin.
Suomalaiset pariskunnat eivät harrasta enää seksiä. Niin kertovat väestöliiton karut tilastot. Tai kyllähän me harrastamme, mutta vähenevissä määrin. No meillä on hyviä syitä seksittömyydelle. Ruuhkavuosia, lapsiperhearkea ja ajanpuutetta. Kyllähän ihminen tekosyitä on hyvä keksimään. Sen kun sanoo parhaimman tilanteeseen sopivan. Ja älkää lähtekö saivartelemaan. Tietenkin elämässä tulee eteen ajanjaksoja, jolloin seksiä ei voi harrastaa. Tai oikeastaan kumoan juuri kirjoittamani lauseen seuraavalla kappaleella. Aina voi harrastaa seksiä. Kerron nyt kädestä pitäen, että miten.
Nimittäin seksi ei ole synonyymi panemiselle. Seksiä on kaikki muukin toiminta panemisen ympärillä. Ei ihmisiä seksin puute vaivaa niin paljon kuin läheisyyden puute. Seksi kun alkaa siitä pienestä annetusta kosketuksesta. Siitä hipaisusta rakastettunsa hiuksiin tai pyllyyn ohi kävellessään. Siitä käpertymisestä rakastettunsa syliin yhteisellä sohvalla. Niistä merkitsevistä katseista rakastettunsa silmiin. Niistä kauniista sanoista, jotka sisältävät merkityksen. Sieltä se seksi alkaa ja se saattaa päättyä siihen panemiseen, jos on päättyäkseen. Mutta se ei ole edes se tärkein osa, vaan se on ne annetut kosketukset, katseet ja sanat. Niiden jälkeistä panemisesta voi sitten kutsuakin jo seksiksi, koska se on osa kokonaisuutta. Ja pitää melkoinen ruuhka olla elämänsä vuosissa, jos edes niitä pieniä merkitseviä kosketuksia ei ehdi rakastetulleen antaa.
Jos tämä menee liian lällyksi, niin on syytä todeta myös tämä seuraava. Vaikka peräänkuulutankin tässä kosketusta ja rakastetun huomioimista ja kutsun sylikkäin istumista jopa seksiksi, niin en ole sitä mieltä, että se aina riittää seksiksi. Se edesauttaa seksin jatkumisen fyysiseksi toiminnaksi. Se onkin sitten se kohta seksissä, jolloin rakastettuaan voi nuolla hekumaan, kuiskuttaa korvaan mitä kiihottavampia fantasioita, kutitella rakastettunsa mielikuvitusta ehdotuksillaan ja leikkiä rakastettunsa vartalolla kuin suosikkilelullaan. Koska seksi ei ole suorite. Se ei ole pikaruokaravintolassa seisten syöty ateria. Eikä se ole peiton alla tapahtuva liikunnallinen unilääke. Seksi on leikki, jonka raja on turvasana.
Palataan tekstin alkuun, jossa väitin, että seksitön parisuhde on kuin alkoholiton olut. Ei mitään järkeä. Huuma puuttuu. Olen vieläkin samaa mieltä, koska seksiä on myös sylikkäin istuminen. Se tuntuu paremmalta kuin se muutaman minuutin mekaaninen paneminen. Ja parisuhde, jossa rakastetut eivät istu koskaan sylikkäin, on parisuhde, jossa ei ole mitään järkeä. Hyviä kämppäkavereita saa mistä tahansa, mutta hyviä rakastettuja ei ihan joka orrella seiso. Jos sinun kotiorrellasi sellainen seisoo, niin mene hyvänen aika hänen lähelleen, ota syliin, suutele, sano jotain kaunista ja maistele.
Ilman sitä kaikkea, parisuhde lakkaa hiljalleen olemasta.
Entä kun suhteessa on paljon rakkautta, kosketusta, naurua, hymyä ja läsnäoloa, muttei sitä kutsumaasi panemista?
Olen onnellisemmassa suhteessa kuin koskaan, mutta mitä silloin, kun mikään pyllyn kosketus, korvan näykkäisy, hipsuttelu tai edes katse ei johda panemiseen?
Eikö koskaan? Voiko suhde olla onnellinen, jos toinen kuitenkin haluaa sitä panemistakin ja toinen ei sitä jostain syystä anna?
Elin aikaisemmin parisuhteessa, jossa en saaanut läheisyyttä enkä seksiä tarpeeksi. Onneksi tajusin lähteä. Nyt vasta saan sitä oikeaa seksiä eli läheisyyttä ja panemista, vaikka en parisuhteessa varsinaisesti eläkään.
On koskaan, mutta lähinnä kun olen vihjaillut/ruinannut tarpeeksi pitkään. Viimeisen puolen vuoden aikana mies on tehnyt 2-3 aloitetta, kaikki aloitteet aina muuten minulta. Ollaan keskusteltu asiasta usein asialliseen sävyyn, mutta miehen draivi itse panemiseen on paljon matalampi kuin minun.
Silti mies on parasta mitä minulla on ollut. On paljon läheisyyttä, pusuja, kauniita sanoja ja huumorimme kohtaa täysin. En ole vihainen tai katkeroitunut panemisen puutteesta, vaikkakin se toisinaan harmittaa, mutten voi toista haluihin pakottaa. Hoitelen itse itseni kun alkaa tarpeeksi panettaa.
Meillä on mielettömän hyvää seksiä, silloin kun siihen päästään. Enkä halua tästä suhteesta ”vain” tuon takia lähteä. Miehen asenne, ajattelu-ja toimintatapa asioihin on sellainen, että ihailen häntä suuresti.
Mä olen Sonja just samassa tilanteessa. Vaimoa ei voisi vähempää kiinnostaa seksuaalinen kanssakäyminen. Ihan omakätisesti olen ylläpitänyt ”meidän” seksielämää.
Hyvin, hyvin harvoin jotakin tapahtuu ja sekin on vaan mekaanista suorittamista. Aloitetta ei oo tullu vastapuolelta vuosiin muutenkun sanoilla ”no haluutko sä nyt sit?” ja yleensä jatkuu lauseella ”kestääköhän sulla kauan?”
”Tosi paljon” on fiilistä, ja sitten ihmetellään kun ei vehkeet toimi… :/
On vaan ihan järkyttävää huomata rakastavansa yli kaiken ihmistä, joka kyllä varmasti rakastaa myös, mutta jolla ei ole pienintäkään halua sua kohtaan seksuaalisesti.
Mä olen rikki. Mä en tiedä mitä mun pitää tehdä, että mä saisin tuon rakastamani ihmisen näkemään mut muutakin kun kodin remontoijana ja kämppiksenä.
Kaikkeni olen tehnyt, mutta mikään ei toimi.
Hemmo, jos haluat ja tarvitset jotain muuta, menkää terapiaan. Jos toinen ei suostu ja kaikki on jo tehty, jatka matkaa. Elämä on liian lyhyt ”ihan kivaan” arkeen. Rakkautta sinä löydät varmasti, sellaista joka sinut täyttää ja tekee onnelliseksi.