Ensin olettamus. Nainen on sitä ja mies on tätä. Nainen on Venuksesta ja mies Marsista. Sen jälkeen alkaa vastenmielinen luettelo. Nainen on tunne ja mies järki. Nainen on juonittelija ja mies on suora. Nainen on nalkuttaja ja mies on vätys. Nainen tykkää sisustaa ja mies nikkaroida. Nainen leipoo ja mies vaihtaa pakoputken.
Iskostettu ajatus päähän kuin sukupuoli menisi sukupuolen kantajan ohi. Kuin ei olisikaan ihmistä, vaan sukupuoli. Veto on molempiin suuntiin. Vihainen nainen on uhka. Naisen kuuluu olla säyseä hoivaaja. Tunteva mies on uhka. Miehen kuuluu olla jykevä rakentaja. Niin se on aina mennyt ja niin on oleva.
Kunnes huomaakin joutuvansa ottamaan vastuun olettamuksistaan ja niiden kautta tulevista sanoistaan. Ympäristö onkin muuttunut. Enää ei menekään läpi vanhakantainen paska. Ihmiset sanovat vastaan. Eivät solahda annettuihin rooleihin. Eivät suostu olemaan vähättelyn ja suoranaisen sukupuolivihan kohde.
Hyvä niin, sillä me emme ole eläneet enää aikoihin yhteiskunnassa, jossa käyskentelee isäntiä ja emäntiä omine rooleineen ja piirteineen. Sukupuoli ei kerrokaan ihmisestä enää yhtään mitään. Ei mitään. Me olemme jättäneet sukupuolet taakse ja ravistelleet itsestämme jotkin iänikuiset rooliolettamat.
Vaan yhä tähän tunkkaiseen ilmaan tulee törmänneeksi. Yhä on menneisyytensä vankeina olevia ihmisiä, jotka kysyvät teini-ikäiseltä nuorelta naisen alulta, että joko on poika valittuna ja teini-ikäiseltä nuorelta miehen alulta, että joko on tullut tyttöjä katseltua. Ikään kuin se olisi selvä asia, että katseen kohteena olisi vastakkaisen sukupuolen edustaja. Valistunut ja lastaan rakastava vanhempi puuttuu tähän. Ihan vain sanomalla, että on muitakin vaihtoehtoja. Jotta lapselle tulee turva ja vapaus olla juuri hän, joka on.
Kaikuja menneestä. Sitähän se on. Ei sitä silti pidä vain ottaa vastaan. Ei mitään, mikä liittyy aivan turhaan sukupuolittamiseen. Nimittäin ovat sukupuolet menneet nykyään mukavasti sekaisin ja kuinka se tuleekaan myöhemmin lisäämään ihmisen vapautta ja hyvinvointia, koska saa olla ihminen eikä sukupuolensa edustaja.
Vähemmistöön jäävät Venus ja Mars ihmiset, sillä samaa planeettaa me olemme. Miksi edes yritämme luoda eri planeettoja? Sehän lisää vain ymmärtämättömyyttä toisiamme kohtaa. Onhan meillä eroavaisuuksia, mutta fyysisten asioiden lisäksi lähes kaikki ovat persoonakohtaisia eroja, eikä sukupuoleen sidottuja eroavaisuuksia.
Katso ihmistä, sanotaan ja niin sen pitää mennäkin.