Hän päätti elää ilman parisuhdetta. Hän koki että ei tarvinnut sitä yhtään mihinkään. Hän sai ystävistään seuraa ja hänellä oli ihminen jonka kanssa toteuttaa seksuaaliset tarpeensa. Nekin hän toteutti pääsääntöisesti itsensä kanssa. Lapsi hänellä on vuoroviikoin aiemman kumppanin kanssa. Joka toinen viikko hän on lapselleen ja joka toinen viikko itselleen. …
Ehkä useimpien kohdalla on näin, ei uskalleta lähteä suhteesta, koska pelkona on yksinjääminen. Kestetään kaikki iskut, loukkaukset ym. mieluummin kuin ottaisi eron. Tai sitten eron jälkeen on kova kiire etsiä uusi kumppani. Itse erosin kohta 20 vuotta sitten. Olin eron jälkeen uudessa 9 vuoden parisuhteessa, mutta sekin päättyi jo 7 …
”Muistan kun olin kuusitoista ja mietin ahdistuneena että minä en pääse koskaan naimisiin. Suurin unelmani oli päästä naimisiin, viettää ihanat prinsessahäät ja perustaa perhe. Kauan minun ei tarvinnut elää ahdistuneena sillä sain ne kaikki. Ensin aloin seurustella seitsemäntoistavuotiaana minua kaksi vuotta vanhemman nuoren miehen kanssa. Hän vei minulta ensin neitsyyteni …
”Minä olen se nainen/henkilö, joka on eronnut jo pari kertaa. Ensimmäisessä liitossa olin ihan liian pitkään onneton ja odotin muutosta. Odotin nimenomaan että toinen muuttuisi ja sitä myöten myös minun elämäni. Kaikki keinot kokeiltuani/kokeiltuamme, päätin lähteä. Ja päätökseen olin ja olen edelleen enemmän kuin tyytyväinen. Tottakai sitä joskus miettii, että …
Otsikon kysymys on otettu kommenttiketjusta, joka koski yhtä saamaani parisuhdetarinaa. Kysymys on hyvä. Eikä siihen ole olemassa yhtä vastausta. Itse otan vastauksessani esille yhden kulman. Me olemme eläneet pitkään kulttuurissa, jossa parisuhteesta on tehty itseisarvo. Oletuksella, että kyllähän nyt jokainen parisuhteen ja perheen haluaa. Perheen määritelmä on samalla survottu hyvin …
”Kolmen vuoden syrjähyppy tekstiin liittyen. Haluaisin kovin kommentoida, että näitä tarinoita on paljon. En vain uskalla omalla nimellä, koska en halua, että päälleni hyökätään. Asiaan, itse olen ollut (tai olen edelleen) se toinen nainen. Minulla vain näitä miehiä on kolme. Säännöllisen epäsäännöllisesti näen heistä jokaista. Yhdelle olen samalla tapaamisella ”psykiatri” …
Hän sanoi sen tosissaan: ”Pelkään, että jään loppuelämäksi yksin.” Hän oli ollut tuolloin viikon ilman parisuhdetta. Ilmoitus oli jo laitettu seuranhakupalveluun. Viikon jälkeen iski epätoivo. Mitäpä jos ei löydykään ketään. Me tunnumme murehtivamme sitä, että parisuhteemme eivät ota onnistuakseen. Syyttelemme toisiamme siitä, että emme osaa olla toistemme kanssa. Ongelmapuhe on …
”Olen nainen, jossa on potentiaalia vaikka mihin. Eikä pelkästään potentiaalia, sillä minä olen monia asioita. Monelle liikaa, ja silti kuitenkin aivan liian vähän. Olen kärsinyt alle kouluikäisestä asti mielenterveysongelmista, jotka realisoituivat vasta lukion jälkeen omilleen muuttaessa. Siihen asti kukaan ei myöntänyt avuntarvettani, ja kului vielä vuosia, kunnes hakeuduin terapiaan. Kun …
Mikähän siinä on, että parisuhteesta on tehty lähes pakkotoimintoa? Sen näkee asenteesta, kun keskustellaan aiheesta, että nuoremmat sukupolvet eivät enää niin sankoin joukoin halua sitoutua. Ei mene montaa riviä keskustelu eteenpäin, kun tapetille otetaan termi itsekkyys. Nuoret ovat niin itsekeskeisiä, että eivät edes perhettä itselle halua. Onneksi ovat. Onneksi siksi, …
Naispuolinen ystäväni erosi jokunen aika sitten. Niin käy välillä. Melkein puolet ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon. Eikä se ole vain huono asia, vaikka siitä aina jaksetaan voivotella. Jos parisuhde ei toimi ja se ei tunnu oikealta, niin on ihan reilua erota. Reilumpaa kuin se, että jatkaa parisuhteessa, jossa ei halua olla. …