”12 vuotta kuljettu yhdessä. Niistä kahdeksan olen halunnut pois. Olen halunnut olla yksin, koska olen nytkin yksin. Nyt minulla ei vaan ole mahdollisuutta löytää ketään, koska olen jumissa tässä. Toisaalta olen jumissa omasta valinnastani, sillä olen sopinut itseni kanssa, että kasvatamme lapsemme yläasteelle saakka ja sitten voin lähteä.
Toisaalta olen tässä pakosta, koska minulla ei enää nykymaailmassa ole varaa lähteä. Ajatella. Ei ole varaa asua kaksin lapsen kanssa. Olen laittanut itseni hyllylle tunne-elämän puolella. Arki rullaa hyvin, mutta mitään meidän välillämme ei enää tunnu olevan.
Ette tiedä, kuinka janoan kosketusta. Sitä, kun joku katsoo silmiin ja rakastaa. Ehkä sen vielä joskus löydän ja tunnen itseni taas naiseksi. Se saa kuitenkin odottaa vielä muutaman vuoden."
