”Kerron tämän tarinan sinulle. Voit julkaista, jos tahdot. Tämä sopii paremmin ehkä yhteiskunta-tilillesi. Haluaisin itse puhua tästä asiasta lisää, mutta tyttäreni ei halua yhtään enempää hässäkkää aiheen ympärille. Joten jos asiaa pystyy edistämään nimettömänä, se on hyvä.
Muutimme lasteni kanssa Helsingistä pienempään kaupunkiin. Lasteni isä on afrikkalaistaustainen, erosimme jo viisi vuotta sitten. Hän asuu edelleen Helsingissä.
Koskaan siellä eivät lapseni kohdanneet mitään tällaista, koska monimuotoisuutta oli paljon. Vanhempi tyttäreni, joka on siis suomalainen ja jonka isä on afrikkalaistaustainen sai tänään ensimmäistä kertaa päin naamaansa N-sanan koulussa. Hän aloitti viime viikolla kolmannen luokan uudessa koulussa.
Tyttö tiesi, että minä suutun, jos hän kertoo minulle. Kertoi kuitenkin. Soitin opettajalle, soitin rehtorille ja soitin lapsen isälle. Lapsen isä soitti opettajalle.
Opettaja hoiti asian todella hyvin. Minä koin, että en ollut asian kanssa yksin, koska hoidimme asian lapsen isän kanssa yhteisesti. Lapsi sanoo, että tuntui erikoiselta, kun näin sanottiin. Mutta ei sattunut paljon.
Sanojan puhuttanut opettaja sanoi, että nimitellyt lapsi ei täysin ymmärtänyt, mitä sanoi. Toivottavasti hän nyt oppii.
Näihin asioihin on puututtava. Suomalaislapsia on kaiken näköisiä ja kaikki heistä ovat arvokkaita.”
