Pakko on taas tarttua tuttuun aiheeseen. Olen lähiaikoina kuullut kahdelta eri ihmiseltä tarinan siitä, miltä tuntuu saada kosketusta koskemattomuuden keskellä.

Toisen tarinan elämästään kertoo mies. Hän sanoo alkaneensa käydä parturissa vähintään kuukauden välein. Ei pelkästään siksi, että haluaa näyttää huolitellulta. Hän sanoo käyvänsä parturissa saadakseen tuntea ihmisen kosketuksen ihollaan. Ei hän sitä tietenkään vaimolleen eikä parturilleen ole kertonut. Hän kertoo usein kyynelehtivänsä, kun hänen parturinsa pesee hänen hiuksiaan. Parturille hän sanoo, että hänen päänahkansa on niin herkkä, että vesi valuu sen vuoksi silmistä.

Sen hän jättää kertomatta, että kyyneleet valuvat kosketuksen kaipuusta. Kosketuksen, jota hän ei kotona koskaan saa, vaikka sitä on uskaltanut jopa pyytää. Ainoa kosketus tulee seksin aikana, joka sekin tuntuu mekaaniselta ja pakotetulta. Mies sanoo silti rakastavansa vaimoaan ja parturin pestessä hänen hiuksiaan hän toivoo, että sormet, jotka liikkuvat hänen hiuksissaan olisivat hänen vaimonsa sormet.

Toisen tarinan kertoja on nainen. Hän kertoo olleensa baarissa pitkästä aikaa. Illan aikana hänen seuraansa liimautuu hänelle tuntematon mies. Mies kehuu naisen ulkonäköä ja olemusta. Lopulta mies koskettaa naista. Sipaisee kevyesti häntä hiuksista. Nainen kiittää miestä kauniista sanoista ja saamastaan huomiosta. Sanoo miehelle, että sanat tuntuvat hyviltä, mutta minun pitäisi kuulla ne omalta mieheltäni. Häneltä nainen ei ole kuullut kauniita sanoja aikoihin. Siksi tuntemattoman miehen huomio tuntuu hämmentävän hyvältä, vaikka hän toivookin kuulevansa samat sanat aviomieheltään.

Kaksi rakkaudessaan vaille jäävää ihmistä. Kaksi kosketuksen kaipuussa riutuvaa ihmistä. Toinen toivoo vaimonsa sormia liikkumaan vartalolleen ja toinen toivoo kuulevansa mieheltään, että on kaunis ja haluttava. Molemmilla tarve tulla huomatuksi ja kosketetuksi.

Niin kuin meillä kaikilla.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *