Kylän laidalla oli tehdas. Tehtaan omistaman rivitaloyhtiön pihassa lipputanko. Lipputankoon iski salama. Se katkesi. Tehtaaseen iski lama. Se lopetettiin. Elettiin yhdeksänkymmentäluvun alkua. Lama rikkoi ihmisiä pirstaleiksi.
Aikaisemmin kahdeksankymmentäluvulla. Heräsin yöllä siihen että ketään ei ollut kotona. Olin noin viisi ja yöpuvussani. Menin taloyhtiön pihassa olevan mattotelineen päälle seisomaan. Talonmies saapui paikalle. Otti tilanteen haltuun.
Heikommista tulee pitää huolta. Sillä mitataan yhteiskunnan arvo.
Ilman pohjoismaista hyvinvointivaltiota minua ei ehkä edes olisi. En ainakaan olisi elossa. Perheeni ei olisi selvinnyt lamasta. Meiltä olisi puuttunut kaikki.
Suora leikkaus tähän päivään. Kirkon ruoka-apujonossa enemmän ihmisiä kuin koskaan. Joukossa lapsiperheitä. Lapsia ilman vanhempiaan. Häädot ovat lisääntyneet enemmän kuin koskaan. Lapset toivoivat Hopen joulupuukeräyksessä joululahjaksi hygieniatarvikkeita. Ministerit vittuilevat ja osoittavat syyttävällä sormella. Oma vika. Menkää töihin.
En usko Jumalaan. Uskon hyvään. Raamatun paras kohta on se kun Jeesus mursi leivän ja antoi köyhille. Hallituksessa kristillisiksi itsensä valehtelevat poliitikot repivät leipää köyhän kädestä. Ei ne teille kuuluu, luuseri! Ne annetaan kansainvälisille pörssiyhtiöille ja heille joilla on jo leipää yllin kyllin. Menkää te sinne kirkon ruoka-apujonoon. Jos Jumala olisi olemassa niin hallitusen mukakristityt edustaisivat arvoillaan sitä Jumalan vastavoimaa..
Tämä on ollut valinta. Vielä he jaksavat uskotella, että kyseessä olisi säästötoimet. Vaikka valtionvelka on tämän hallituksen myötä paisunut entisestään. Ei nämä ole säästötoimia. Tämä on ideologinen valinta. Hallitus on kokoonpanoltaan syvän oikeistolainen. Siihen ideologiaan ei kuulu se, että heikommista pidetään huolta.
Sinne olisin minäkin paleltunut taloyhtiön mattotelineen päälle. Kukaan ei olisi tullut. Ja tässä lauseessa on tiivistettynä tämän yhteiskunnan tämänhetkinen arvo.
