Anoppi olohuoneessa.

Muistattehan Tommy Hellstenin kirjan Virtahepo olohuoneessa, joka kertoo alkoholin läsnäolosta lapsiperheessä. Siinä kirjoitetaan, kuinka alkoholi aiheuttaa traumoja lapsen elämään. Se on vakava kirja vakavasta aiheesta.

Lainaan kirjasta otsikkoa kirjoitukseeni anoppi olohuoneessa. Se on kertomus aikuisiän tunneperäisistä traumakokemuksista, joita anopin läsnäolo omalla sohvalla saattaa aiheuttaa. Kyseessä on yleinen kertomus anopeista ja se, että korvaan sanan virtahepo sanalla anoppi ei liity millään muotoa fyysisiin piirteisiin, vaan nimenomaan on kysymys henkisestä virtahevosta.

 

Aloitetaan anopin määrittelyllä.

Anopiksi sanotaan ihmistä, joka kutsutaan kylään kello 14.00, mutta joka rimputtaa ovikelloa kello 13.40.

Anopiksi sanotaan ihmistä, joka sanoo lähtevänsä viimeistään kello 17.00, mutta istuu sohvalla vielä huomenna.

Anoppi on ihminen, joka ensimmäisellä kerralla kutsuu sinut kahville ja pullalle. Toisella kerralla kahville. Ja kolmatta kutsua ei enää kuulukaan.

Anoppi on ihminen, joka antaa sinulle joululahjaksi joko villasukan tai tahallaan kahta numeroa liian pienen paidan, jotta pääsee sanomaan, että onko sinusta tullut pikkuisen punkero, kun yrittää survoa paitaa ensi kertaa anopin silmien alla päällensä.

Sellainen on anoppi. Meille kaikille niin kovin tuttu ihmislaji, joka ei monen muun lajin tavoin ole kuolemassa sukupuuttoon, vaikka kuinka hävittäisi hänen elintilaansa.

Ja sitä virhettä ei kannata tehdä, sillä anoppi siirtyy siinä tapauksessa asumaan sinun elintilaasi.

 

Anoppi on itse päätuotteen mukana saatava kylkiäinen.

Tiedättehän, kun ostaa vaikka hyvän laadukkaan levysoittimen, niin kaupan kylkiäisenä saa levyn, jota ei edes halua.

Anoppi on vahvalla kahvilla toimiva vastausautomaatti.

Pullan pala suuhun ja anoppiautomaatti alkaa suoltaa vastauksia maailman kaikkiin aiheisiin.

Anoppi tietää sinua paremmin lastenkasvatuksesta, parisuhteesta, autonkorjauksesta, sisustuksesta, sinun ammatistasi, kokkaamisesta ja tyttärensä miesmausta. Anopin lempitokaisu tyttärelleen onkin, että eikö sitä kerralla olisi voinut ottaa sellaista hyvää miestä.  Anoppi tietää varmasti myös Olof Palmen ja Kyllikki Saaren murhaajan nimet, mutta kukaan ei ole vain kysynyt.

 

Nykyinen anoppini on sanonut, että nättiä ei näe kuin peiliin katsomalla.

Muistan, kun hän sanoi sen. Peili, johon hän katsoi, sijaitsi eteisessämme.

Sen perään hän tokaisi, että taitaa olla vähän vinoon porattu peili.

On sanottu, että tyttäret alkavat muistuttaa äitejään vuosien saatossa.

Ulkonäöllisesti sen vielä kestäisikin, koska se on melko odotettavaa,

mutta sietämättömän asiasta tekee se, että he alkavat kuulostaa äideiltään.

 

Tähän kannattaa varautua heti suhteen alussa.

Jossakin kohtaa tulee se ilta, jolloin sinut raahataan ensimmäistä kertaa ”anoppilaan”.

Siinä kannattaa heti tehdä pieni ajatusleikki.

Kuvitteleekin, että seurustelisi tyttären sijaan hänen äitinsä kanssa.

Ei sitä leikkiä ihan kirjaimellisesti kannata kokeilla, kun aiheuttaisihan se ainakin konservatiivisemmissa piireissä hämminkiä jos tyttären sijaan pussailisi ja koskettelisi äitiä. Joissakin liberaaleissa perheissä se kuuluu jopa siihen tutustumisriittiin. Siinähän sen kumppaninsa näkee muutaman vuoden päästä ilmi elävänä ja jos edes vähän alkaa tuntua pahalta, niin nopea poistuminen paikalta.

 

Anoppejahan on kolmea eri tyyppiä.

Ykköstyypin anoppi on sellainen, että pikkuisen liian hanakasti puuttuu pariskunnan asioihin.

Kakkostyypin anoppi on sellainen, että pikkuisen liian hanakasti puuttuu pariskunnan asioihin.

Kolmostyypin anoppi on sellainen, että pikkuisen liian hanakasti puuttuu pariskunnan asioihin.

Itselleni on osunut ehkä näistä eniten kakkostyypin anoppeja.

Olenkin sanonut, että anoppi on vähän kuin kakkostyypin diabetes, että kyllä sen kanssa voi elää, kunhan muistaa säännöstellä tapaamisia mahdollisimman minimiin ja sen lisäksi on hyvä lääkitys.

 

Vähän on ollut sellainen tuntuma, että vanhoista kumppaneista pääsee ajan myötä hiljalleen eroon, mutta anopit seuraavat mukana kuin takiaiset hautaan asti. Puhelimesta kun yrittää poistaa ex-anopin numeroa, niin näyttöön tulee teksti, numeroa ei voida poistaa. Eikä kuolemakaan pelasta. Sitä odottaa näkevänsä taivaanportilla Pietarin portsarina, mutta anoppihan se siellä irvistelee leveän hymyn takana. Siinä hän sitten osoittaa toista kahdesta ovesta. Ja sen nyt tietää, että mikä ovi narahtaa auki.  Ovi, jonka nimikyltissä lukee taivas, pysyy suljettuna. Ovi, jonka nimikyljessä lukee anoppila, avautuu hiljaisin narisevin äänin ja takaa paljastuu huone, joka on täynnä oveakin äänekkäämmin narisevia anoppeja, jotka ovat odottaneet jo pitkään päästäkseen laukomaan totuuksia. Ja ne anopit eivät poistu edes huomenna.

Lopuksi pieni jolulahjatoive anopilleni. Lapaset olisivat kivat. Edelliset olivat liian pienet.