Arabiankielisiä uutisia lukeva toimittaja avautui eilen Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän saa jatkuvasti vihakommentteja. Tässä muutama:
”Suomi suomalaisille”.
”Saako eutanasian, kiitos”.
”Pidetään kahvi mustana ja Suomi valkoisena”.
”Siksi ps. ”Siksi perussuomalaiset”.
Perusssuomalainen meppi Sebastian Tynkkynen kirjoitti aiemmin siitä, että Yle päätti alkaa näyttämään arabian- ja somalinkielisiä uutisia näin:
”Nyt Yle meni kyllä tekemään ison virheen, josta tulemme laittamaan sen vastuuseen”.
Tynkkynen on ennenkin laittanut verikoirat toimittajien ja muiden perään masinoimalla vihaiskuja, Kehitys on kuvottava, joka pahimmillaan johtaa toimittajien itsesensuuriin. Kehitys on siksikin kuvottavaa, että rasismista on tullut täysin hyväksyttävää suomalaisessa yhteiskunnassa ja siitä ei tule mitään sanktioita.
Eiliseen artikkeliin toimittajaan kohdistuneesta vihasta otti toki kantaa RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz viestipalvelu X:ssä: "On hyvä, että YLE tarjoaa uutisia arabiaksi ja somaliksi. Se parantaa kotoutumista - päinvastaiselle väitteelle ei löydy pohjaa - ja on hyvä, että kaikille on tarjolla oikeaa tietoa. Keskustelu asian ympärillä on ollut, kuten jutusta käy ilmi, asiatonta."
Vaan niin kuin aina. Asia jää tuohon. Asiattomuus jatkuu, koska sen annetaan jatkua. Näennäisesti kerrotaan, että kylläpä nyt on asiatonta toimintaa ja jatketaan sen perään perussuomalaisen rasismin mahdollistamista harjaamalla kaikki esteet pois sen edessä. Unohdetaan jälleen kerran kertoa, että me olemme tästä vastuussa, koska teemme yhteistyötä rasistisen puolueen kanssa ja äänestämme joka ikinen kerta heidän luottamuksen puolesta. Tekevät he sitten mitä tahansa. Sanat ja teot eivät koskaan kohtaa toisiaan.
Miksi annamme tämän tapahtua? Miksi olemme olleet puuttumatta rasismiin ja vihaan? Olemmeko todella luisumassa valtioksi, jossa toimittajien pitää pelätä? Mihin saakka katsomme kehitystä sivusta? Siihen saakka, kunnes tämä kaikki muuttuu fyysiseksi? Vai eikö sekään riitä?
