Tämä ei kyllä liity parisuhteisiin mitenkään, mutta laitan siulle kertomuksen hoitajiin kohdistuvasta väkivallasta, jos joskus voit hyödyntää sitä.
Itse en uskalla tekstiä julkaista, kun joka asiasta tulee sanomista nykyään työnantajan parjaamisesta.
Olen työskennellyt yli puolet urastani TAHTOMATTAAN väkivaltaisten ja muuten käytöshäiriöisten potilaiden, asukkaiden ja asiakkaiden kanssa. Enimmäkseen asiakkaat ovat olleet muistisairaita. Nyt kotihoidossa olen välttynyt lähes kokonaan väkivallalta. Urani on kestänyt yli 20 vuotta.
Minua on urani aikana potkittu, lyöty, purtu, puskettu, taklattu, syljetty, revitty vaatteista, suihkutettu suihkussa läpimäräksi, vangittu potilashuoneisiin, runtattu oven väliin, heitelty tavaroilla, kosketeltu sopimattomasti, ehdoteltu sopimattomia ja haukuttu kaikilla nimillä joita voi vain kuvitella suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi.
Nyt jälkeenpäin moni asia naurattaa, mutta pari tapahtumaa on jäänyt sieluun sattumaan. Kaksi pahinta on, kun minua on hedelmöityshoitojen aikana potkaistu voimalla vatsaan ja toinen, kun nuorena, uutena kevyempänä hoitajana olin lukkojen takana pienessä vessassa ja minua huomattavasti isompi kokoinen ihminen otti minua letistä kiinni ja heilutti pitkin vessan seiniä kuin kärpästä.
Osassa paikoista tällainen raakakin väkivalta on päivittäistä. Niissä tuli pitkäksi aikaa säikyksi, kun ei koskaan uskaltanut kääntää selkäänsä. Niissä myös päivittäin sai kuulla olevansa ”saatanan huora” Aiemmin näissä paikoissa valvottiin yövuoro yksin noin 20 käytöshäiriöisen ihmisen kanssa. Myös raskaana ollessa jos ei itse pyytänyt öistä vapautusta ja saanut siihen todistusta lääkäriltä. Toisen osaston henkilökunnan edustaja saattoi sovitusti tulla katsomaan pari kertaa yössä oletko kunnossa eli hengissä.”
Nämä on tärkeitä avauksia. Työpaikalla juurikin puhuttu paljon aiheesta. Tällä hetkellä saamme yhdeltä kotihoidon asiakkaalta joka hoitokäynnillä seksuaalissävytteisiä ehdotuksia ja mies estoitta runkkaa hoitajien läsnäollessa ja on käynyt myös hoitajiin käsiksi. Mitkä ovat hoitajan oikeudet tilanteissa, jotka ovat toisille hyvinkin järkyttäviä. Jos vuorossa on mieshoitaja, lähetämme hänet kohteeseen. Toistaiseksi ainakin mieshoitaja on saanut hoitaa työnsä rauhassa ilman häirintää.
Onko ongelmallista, että tietyt työntekijät joutuvat aina hoitamaan haastavat potilaat ja tilanteet (usein miehet). Voisiko ajatella, että he, jotka jatkuvasti vaarantavat oman terveytensä ja turvallisuutensa väkivalta- ja muissa vaaratilanteissa ansaitsevat enemmän korvausta työstä? Kaava toistunee kaikilla hoitotyön kentillä, jossa vaaratilanteita on, erityisesti psykiatrialla.
No, harvemmin miehiä kähmitään/joutuvat muuten seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Eräässä työpaikassa oli vanhempi miesasiakas, jonka toinen käsi toimi ja hän kähmi kaikkia naisia. Kerran erehtyi kouraisemaan mieshoitajaa haaroista. Sen jälkeen oli pari päivää rauhallisempi.
Hoitoalan kentällä käytännössä kaikki hoitajat saa tuta osansa. Minua lyötiin ja nipisteltiin viimeksi tänään (tosin tällä kertaa ei jäänyt jälkiä). Kotihoidossa (johon en enää ikinä palaa) jouduin yksin asiakastilanteisiin viimeksi viime syksynä, joissa fyysinen väkivalta oli lähellä ja sanalliset solvaukset vahvasti läsnä. Tilanteissa auttoi kokemus ja tieto miten toimia. Rapiat 15 vuotta sitten lähihoitajaksi valmistuessani en olisi kovin hyvin suoriutunut näistä tilanteista. Onneksi työelämä opettaa.
Hoitajat ansaitsevat enemmän rahaa riippumatta siitä, kuka saa eniten paskaa niskaansa/joutuu kokemaan eniten väkivaltaa. Kun siltä ei välty yksikään. Me olemme vastuussa asiakkaiden turvallisuudesta, hengestä ja (asia josta ei kovin paljon puhuta, vaatisi reilusti lisää resursseja toteuttaa laadukkaasti) viihtyvyydestä sekä virikkeistä. Mielestäni jokaisella on oikeus viihtyä siellä missä asuu.
Ja tärkeää olisi, että me hoitajat tuemme toisiamme, emme riitele kenen työ on kuormittavinta. Työpaikkoja on erilaisia ja nekin vaihtelevat aina jonkin verran asiakkaiden mukaan. Me kaikki ansaitsisimme kunnon palkan ja hyvät, turvalliset työolosuhteet. Niihin on vielä matkaa.