Minun piti kävellä korostetun hitaasti huoneessa. Niin hitaasti, että tunsin kuinka lattia painautui jalkojani vasten. Samalla ojentelin käsiä ja tunnistin niiden olemassaolon. Minua kaivettiin esille piilosta, jossa olin koko elämäni viettänyt. Puun takana turvassa katseilta. Roolissa jonka olin itse itseeni kasvattanut. Hajuton, mauton, väritön, omatahdoton. Rakastuin terapiaan. Samaan aikaan aloitin …






