”Me emme aio leikata tukia. Se ei ole ratkaisu.”
Näin sanoi perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra yhdeksän päivää ennen ennakkoäänestyksen alkamista vuosi sitten. Jokainen meistä tietää, että valehteliko Purra.
Valehteli hän, mutta se ei tunnu haittaavan häntä eikä äänestäjiään. Vastuuta kun ei tarvitse sanoistaan ja teoistaan Suomen politiikassa enää ottaa.
Tällä viikolla Riikka Purralta kysyttiin kuvasta jossa hän seisoo muiden perussuomalaisten edessä sakset kädessään hymyillen. Muistatte tuon irvokkaan kuvan joka samalla kuvaa hyvin hallituksen asennetta kansalaisiaan kohtaan.
Vastaus on yhtä ylimielinen kuin aina ennenkin. Siinä olisi ollut Purralla paikka pyytää anteeksi ja sanoa, että kyseessä oli typerä ylilyönti. Ei pyytänyt. Selitteli tilanteen ikään kuin sakset olisivat tulleet häneen käteensä pyytämättä kuin Jäätteenmäelle faksi. Lopuksi hän heittää oman kansanedustajana bussin alle sanoen:
”Muita syitä kuvan julkaisulle pitää kysyä kuvan julkaisijalta. Minä en ollut kuvan julkaisija”.
Näin sitä johtajana otetaan vastuuta. Samalla kertoen, että ongelma ei ole kuva vaan se, että se pääsi julkisuuteen.
Samaa ylimielisyyttä osoittaa pääministeri Petteri Orpo. Hän sai eilen kuulla europarlamentissa niin sanotusti kunniansa muutamalta europarlamentikolta siitä, että on ottanut laitaoikeiston hallitukseensa mukaan ja että hän rikkoo hallituksensa kanssa pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Haastattelussa Orpo suhtautuu saamaansa kritiikkiin väheksyen ja ylimalkaisesti. Hänestä paistaa asenne, joka kertoo että sanovat mitä sanovat. Minä en peräänny yhtään mistään.
Ja se tässä on se ongelma. Hallitus ei keskustele. Hallitus ei kuuntele kritiikkiä. Sillä on vain yksi päämäärä ja mikään ei muuta sitä suuntaa, vaikka se suunta vie päivä toisensa jälkeen meitä kohti repivämpää ja synkempää ilmapiiriä ja tulevaisuutta.
Vastuuta ei tunnu ottavan yhtään kukaan.
