Hän oli täyttänyt seitsemän.
Hänen vanhempansa kertoivat yllätysmatkasta.
Siellä nukuttaisiin prinsessalinnassa,
joka olisi täynnä barbeja ja hienoja leluja.
Tyttö oli ilahtunut. Vanhemmat halusivat suojella.
Tuollaiselle matkalle hän oli aina tahtonut.
Oli vuosi 1992 ja Balkanin niemimaa oli tulessa.
Perillä ei odottanut prinsessalinna,
vaan oululainen vanha mielisairaalarakennus.
Siellä majoittui muitakin matkalaisia.
Viiden tähden prinsessalinnamatkustajia.
Elintasosurffareita, niin kuin vihaa kylvävät ihmisenkaltaiset heistä puhuivat.
Sillä kenenpä unelma ei olisi päästä oululaisen mielisairaalarakennuksen lattialle.
Tyttö on vieläkin samalla matkalla.
Hänestä on kasvanut nainen.
Hän kertoi tarinaansa Yle Puheen ohjelmassa. Ohjelman kommenttiosio oli suljettu.
Muutoin se olisi sylkenyt pihalle vihan siemeniä.
Täyttynyt niiden ihmisten äänistä, jotka kannattelevat käsissään lakanaa, jossa on paksulla mustalla tussilla kirjoitettu hyytävän kylmät kaksi sanaa: ”Painukaa vittuun.”
Minä uskon hyvän kiertoon.
Siihen, että apua annettuaan on sitä myös saava.
Minä haluan kannatella ajatusta, että ihmisen pitää olla ihmiselle ihminen.
Tänään minä olen hän, joka auttaa.
Huomenna ehkä hän, joka pyytää apua.
Ihminen elämänvaiheessa.
Sama ihminen.
Ajattelin kerätä tyttäreni kanssa vanhoja leluja.
Lahjoitettaisiin heille, joilla niitä ei ole.
Pyrkisi edes siihen, että seuraava sukupolvi olisi enemmän ihminen kuin meidän sukupolvemme on.
Ehkä joku niistä pehmoleluista päätyy jonkun seitsemänvuotiaan tytön käteen, jolle on luvattu matka prinsessalinnaan.
Ehkä se antaa lohtua vastaanottokeskuksen kylmällä patjalla.
Ehkä tyttö muistaa lelun vieläkin, kun hänestä kasvaa nainen.
Kun hän puhuu kokemuksistaan radio-ohjelmassa,
jonka kommenttiketjun voi pitää avattuna.
Ehkä sormemme ovat jo silloin auenneet nyrkistä.
Valmiina koskettamaan ihmistä pehmeämmin.
Minä uskon hyvän kiertoon.
Että ihminen on ihmiselle hyvä.
Kun ei ole tykkäysmahdollisuutta niin kommentoin, että tosi hyvä kirjoitus :). Kiitos!
Hienosti kirjoitettu ❤️
Samaa toivon minäkin. Ja varmasti moni muukin.
Hei! Luen blogiarkistoasi jo toista päivää koska olen kipeänä kotona. Teksti toisensa jälkeen tulee fiilis, että maailma on pikkuisen parempi paikka. Nämä kertomukset ovat todella vaikuttavia. Kiitos ja aurinkoiset kevään toivotukset täältä!